sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Unelmista totta

Elämässä on erilaisia vaiheita. Jotkut vaiheet kestävät kauan, vuosia, jopa vuosikymmeniä. Minulle nuoruus ja nuoren aikuisen vaihe olivat todella vaikeita. Painiskelin monien sisäisten ongelmien kanssa, jotka heijastuivat jokapäiväiseen elämään, itsetuntoon ja ihmissuhteisiin. Niinä vuosina tai yli kymmenenä vuotena, en edes kunnolla tiennyt mitä haluan, mistä pidän, mikä minulle sopii. Olin aivan tuuliajolla tahtoni ja toiveideni kanssa. En tiennyt mihin suuntaan elämässä suunnistaa, mistä unelmoida. En tuntenut itseäni kylliksi.

Jotta osaa tehdä tulevaisuudensuunnitelmia ja päätöksiä, tarvitaan siis selvästikkin unelmia. Selkeää tietoa siitä mitä tahtoo, mikä on se oma juttu.  Jos ei tunne itseään tarpeeksi hyvin ja tiedä mitä tahtoo, on tutustuttava itseensä, kokeiltava eri asioita, otettava rohkeasti askeleita, vaikkakin epävarmoja. Kokemusten kautta muotoutuu vähitellen käsitys omista vahvuuksista ja siitä mistä pitää, mitkä asiat ovat niin tärkeitä, että niitä haluaa elämäänsä enemmän. Kun tämä tietoisuus on lisääntynyt, ei tarvitse enää miettiä, mitkä ovat niitä asioita, joita kohti haluaa mennä. Ne asiat tulevat niin tärkeiksi, että niistä haluaa tehdä totta, eikä vain unelmoida. Unelmista tulee elintärkeitä, osa minua, sitä kuka ja mikä olen. Niin olen ainakin itse kokenut.

Olen lueskellut aivan ihanaa Anna-Maija Raittilan tekstejä sisältävää kirjasta 'Niin kevyt on rakkaus'. Tässä eräs ajatus kirjasesta:

"Jokainen on luotu tekemään omasta unelmastaan totta. Meidän on luotettava omaan sydämeemme! Vertailematta toiveitamme ja taipumuksiamme muiden ihmisten arvoihin. Meidän on luotettava unelmiimme niin paljon, ettemme eristä niitä suojaan arjen todellisuudelta, ettemme muuta niitä haaveiden ilmapalloksi, vaan annamme niiden muuttua teoiksi. Sillä niissähän piilee meidän varsinainen energiamme! Mutta miten muutamme teoiksi näyt, jotka eivät näytä alkuunkaan sopivan ristiriitaiseen, likaisten ja kovien mahtien määräilemään maailmaan? Sydämen energia on rakkautta. Rakkaus pyrkii aina ilmoille, mutta pikku raoista. Se kävelee aina eteenpäin, mutta pienin askelin. Ja se pyytää meissä: ota ne askelet, ota yksi kerrallaan!"

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Valo vastaan pimeys

Tämä pohdinta alkoi siitä, kun olin metsässä etsimässä syksyn ensimmäisiä ruskan merkkejä. Kaipasin auringon valoa, kun halusin kuvata valon siivilöitymistä värikkäiden lehtien läpi. Aloin miettiä valoa, mitä se kuvastaa, merkitsee minulle. Pidän erityisesti kesän valoisista illoista ja kammoan talvikauden pimeitä iltoja, mutta valoon ja pimeyteen liittyy myös syvempiäkin elämän kokemuksia ja tunteita. Ajatukseni etenivät niin, että aloin kerätä mielessäni valon ja pimeän vastakkaisia ominaisuuksia:

Valo on iloa, pimeys synkkyyttä.
Valo on toivoa, pimeys epätoivoa.
Valo on  näkemistä, pimeys sokeutta.
Valo on turvallisuutta, pimeys pelkoa.
Valo on vapautta, pimeys vangitsevaa.
Valo on mielenrauhaa, pimeys ahdistusta.
Valo on Ystävä, pimeys Vihollinen.

Sitten tajusin, että oikeastaan valo ja pimeys ovat kuin persoonia. Millaisia persoonia?

Valo on hyvä, pimeys paha.
Valo on totuus, pimeys valehtelija.
Valo on armahtava, pimeys syyttävä.
Valo on rakkaus, pimeys viha, välinpitämättömyys.
Valo on lempeä, pimeys kova.
Valo näyttää tien, pimeys estä näkemästä eteenpäin.
Valo on elämä, pimeys kuolema.

Mietin, että mitä Raamatussa sanotaan valosta ja pimeydestä.
Jumala loi valon:
- Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä ja hän nimitti valon päiväksi ja pimeyden hän nimitti yöksi. (1.Moos.1)

Valo ja pimeys voivat myös kuvastaa elämäntilannetta:
- Ei valo kajasta sille joka on ahdingossa. (Jes. 9:1)
- Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys. (Ps.88:18)
- Jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. (Jes. 58:10)
-  Mutta se joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä, eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen simänsä. (1. Joh.2:11)


Valo on Jumalan ominaisuus:
-  Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.(1.Joh.1:5)
-  Hän paljastaa syvimmät salat, tietää sen, minkä pimeys peittää, hänen luonaan asuu valo. (Dan.2:22)
-  Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. (Kol.1:13)

Jeesus on valo:
- Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen oli tulossa maailmaan. (Joh.1:9)
- Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemasta pimeyden. (Joh.3:11)
- "Minä olen maailman valo. Se joka seura minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh.8:12)
- "Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen."(Joh. 12:46)
-  Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. (2. Kor. 4:6)

Valolla on hyviä seurauksia, pahuuden työt pimeyttä:
-  Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. (Ef.5:9)
-  Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.(Job.24:13-17)
-  Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. (Ef.5:11)
-  Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. (Room.13:12)
-  Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. (Ef.6:12)

Pimeyttä ja pahuutta on maailma täynnä ja monesti huomaa itsekkin, että antautuu vaikeana hetkenä epätoivon valtaan. Kun aina muistaisi, että se valo, jonka puolella olen, on suurempi kuin pimeys ympärilläni.

 "Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa." (Joh.1:5)

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Luottamus


Elämän tiellä tarvitaan luottamusta. Erityisesti silloin, kun tie edessä on pimeä ja polku tuntuu erityisen kiviseltä. Joskus tuntuu siltä, että Jumala tahtoo erityisesti opettaa luottamusta häneen.
Miksi meidän ihmisten täytyykään pitää niin tiukasti kiinni omasta viisaudestamme ja voimastamme, joka on kuitenkin vain murenevaa tekoa Jumalan suuruuden, viisauden ja voiman rinnalla. Sekin on Jumalan suurta rakkautta, että omat voimamme ja omatekoiset tukipilarimme viedään meiltä pois. Jumala haluaa, että yhä enemmän luotamme häneen, että kaikki luottamuksemme on yksin hänessä. Hänen ajatuksensa ovat viisaammat kuin meidän, hänen tiensä ovat paremmat kuin meidän.

Keräsin Raamatusta luottamukseen liittyviä paikkoja:

- Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.
- Minä luotan sinuun, Herra, sinä olet minun Jumalani, kuuntele, mitä sinulta pyydän!
- Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.
- Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
- Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme.
- Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä. Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat.
- Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan.
- Te, Herran palvelijat, luottakaa Herraan! Hän on teidän turvanne ja kilpenne.
- Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa.
- Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.
- Ajasta aikaan luottakaa Herraan, sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio.
- Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: -- Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Mutta te ette tahdo.
- Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.
- Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa,luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan. 
- Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen!
- Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen. Jumalaan voi luottaa.
- Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina.  
- Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!
- Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
- Minä kavahdan niitä, joiden jumalana on turhuus ja harha. Minä luotan sinuun, Herra.
- Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme.
- Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla.
- Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan.
- Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään.
Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään.
Ettekö te luota Herraan"?

torstai 23. tammikuuta 2014

Huolettomuus

Matteuksen evankeliumin 6:ssa luvussa Jeesus kehoittaa ottamaan mallia linnuista, miten ne  huomisesta huolehtimatta, ovat Taivaallisen Isän ruokkimia ja miten kedon kukat ovat kauniisti vaatetettuja, vailla murhetta. Jos Jumala huolehtii kukista ja linnuista, niin eikö hän huolehtisi myös ihmisestä. Tekstissä  sanotaan  myös, että Jumala tietää meidän tarvitsevan kaikkia aineellisia elämiseen tarvittavia asioita. Kun  etsii Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtoaan, niin saa kaiken tarvitsemansa. Lopuksi Jeesus kehoittaa olemaan huolehtimatta huomispäivästä, sillä kukaan ei murehtimisella voi lisätä elämäänsä lisää päiviä.

Opi siis kukasta ja linnusta, heitä kaikki murheesi Jumalan päälle! Mutta iloa älä heitä luotasi. Päinvastoin, siitä on sinun kaikin voimin pidettävä kiinni, koko elämäsi voimalla. Sillä jos heität kaiken murheen luotasi, silloinhan sinulle jää ainoastaan se, mikä sinulla on iloa. (Sören Kierkegaard, Kedon kukka ja taivaan lintu, 1849/1990)

Elämää ei ole tarkoitettu elettäväksi huoliin ja murheisiin keskittyen, vaan ilossa ja luottavassa huolettomuudessa, tietoisena siitä, että kaikki on hyvina ja meitä kannetaan. Jos tästä elämänasenteesta luopuu, menettää elämänilonsa. (Carita ja Tommy Hellsten, Levollisuuden kirja, 2013)

Olen miettinyt, että asioiden liiallinen varmistaminen, huolehtiminen ja murehtiminen on oikeastaan epäuskoa. En luota siihen, että Jumala oikeasti voi auttaa. Liiallinen huolehtiminen vie elämänvoiman, kiinnittämään katseensa vääriin asioihin; puutteeseen ja epätoivoon. Jumala ei useinkaan anna apua varastoon, vaan apu tulee juuri sille päivälle jolloin apua tarvitaan. Itsekkin olen useasti saanut huomata, kuinka silloin, kun varani ovat olleet vähäiset, Jumala pitää tarpeistani huolen. Olen saattanut etsiä jotain kipeästi tarvitsemaani tavaraa kaupoista, käyttäen aikaani turhan paljon asiaan, kuitenkaan mitään sopivaa löytämättä. Sitten kun olen tavallaan jättänyt asiasta huolehtimisen, löytyy tarvitsemani jostain aivan kuin sattumalta,  todella edullisesti ja vielä sopivampana tuotteena, mitä olin edes osannut etsiä. Oma kokemukseni on se, että Jumala haluaa ennen kaikkea, että tulen tarpeineni hänen luoksensa. Kun luovutan huoleni hänelle, jää hänen tehtäväkseen huolehtia asioista. Jos jokin asia ei edisty tai löydy, en tarvitse sitä asiaa, tai asiaan on olemassa toinen suunnitelma, ratkaisu. Jumala on enemmän levollisuuden kuin hätäilyn puolella.

Nykymaailmassa arvostetaan paljon elämänhallintaa. On suorastaan arvostettavaa tavoitella materiaalisia asioita. Vaikka suurin osa ihmisistä kieltää arvomaailmansa olevan pääosin materialistinen, pohjalla kuitenkin elämää ohjaavat materiaaliset arvot. Kun on riittävästi rahaa, se tuo elämään turvaa, silloin minulla menee hyvin. Rahaa ei kuitenkaan yleensä koskaan ole liikaa tai edes tarpeeksi, jokainen toivoo, että sitä olisi enemmän. Jumala ei ymmärtääkseni ole aineellista hyvinvointia vastaan, mutta hän on sitä vastaan, että ihminen pyrkii turvaamaan elämässään rahaan ja materiaan. Jeesus rinnastaa puheissaan  mammonan rakastamisen, arvostamisen ja palvelemisen sekä Jumalan vihaamisen ja halveksimisen. Turvautumalla elämässään materiaalisiin arvoihin, voi elää taloudellisesti rikkaan elämän, mutta se voi myös viedä huomion pois päin Jumalasta ja hänen tahtonsa etsimisestä. Joskus elämässä kuitenkin tapahtuu asioita, jolloin ihmisen oma elämänhallinta murenee. Sairaus tai muu suuri vastoinkäyminen kohtaa. Silloin monesti arvot menevät uusiksi ja ihmisen on pakko luopua omavoimaisuudestaan. Joku on jopa uskaltanut sanoa, että nämä ikävät tapahtumat ovat olleet Jumalan tahto. Jumala on halunnut ihmisen sielun omakseen, mikä on ollut suurempi ja arvokkaampi asia kuin ulkoinen menestyminen elämässä.

Olen löytänyt uuden elämäntehtävän: olla hiljaa, huoleton ja luottaa siihen että minua kannetaan. Suurenmoinen tehtävä, mutta ei helppo. (Carita ja Tommy Hellsten, Levollisuuden kirja, 2013)

perjantai 17. tammikuuta 2014

Hyväksymistä




Olen tehnyt lupauksia tälle uudelle vuodelle. Olen luvannut itselleni olla oman itseni suhteen totuudellisempi. En usko ajatuksia, jotka aiheetta syyllistävät, nimittelevät negatiivisesti, lannistavat, vartailevat toisiin ihmisiin, osoittelevat epäonnistumisia. Alan puhua itselleni kauniisti, opettelen edes vähän enemmän pitämään puoliani, olemaan jämäkämpi, ilmaisemaan tunteitani, - tai edes yritän. En kuuntele muiden ihmisten mielipiteitä ja vaatimuksia minua kohtaan, jos ne tuntuvat minusta vääriltä. Hyväksyn itseni kaikilta osin, olen itseni puolella, en hylkää tarpeitani, tunteitani, minuuttani, persoonaani.

Itsensä rakastaminen on avautumista sille rakkaudelle, joka sisällämme jo rakastaa meitä. ( Carita ja Tommy Hellsten, Levollisuuden kirja, 2013)

Avauduin rakkaudelle, kun uskalsin olla avuton, tulla todeksi, tarvita toisia ihmisiä ja paljastua heikoksi. Ihminen ei uskalla suostua näkyväksi ja haavoittavaksi, ellei hän koe saavansa jostain rakkautta. Rakkaus muodostaa turvan, joka tarvitaan, jotta uskallamme tulla näkyväksi heikkona, avuttomana, voimattomana ja keskeneräisenä. (Tommy Hellsten, Ajan takaa, 2013)

En halua paeta ikäviä tunteita ja asioita jotka tulevat mieleeni, vaan haluan kohdata ne, kuunnellen, mitä ne kertovat. Haluan löytää alkusyyn noille ajatuksille ja tunteille, mihin kokemuksiin ja tilanteisiin menneisyydessä ne johtavat. Haluan kohdata nuo kipeät kokemukset rakkauden ja hyväksynnän silmin, itseäni lempeästi kohdellen. Olen itseni puolella, itseäni puolustaen ja rohkaisten. Sisälläni on pieni lapsi, joka tarvitsee ystävyyttäni.

Inhimillinen kasvu ei ole paremmaksi ja suuremmaksi kasvamista vaan pikemminkin pienemmäksi kasvamista.  Se on tulemista yhä tietoisemmaksi omasta keskeneräisyydestä ja heikkoudesta. Elämä pyrkii tekemään meistä inhimillisiä. Niinpä todellisessa kasvussa on kyse nöyryyden oppimisesta. Nöyryys ei ole itsensä mitätöimistä vaan itsensä tuntemista. Itsensä tuntemisessa on kyse sekä vahvuuksiensa että heikkouksiensa tuntemisesta. (Tommy Hellsten, Ajan takaa, 2013)

Haluan olla itselleni armollisempi. Olen ihminen, jolla on juuri minunlaiseni menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Se mitä olen elämässäni kokenut, on tehnyt minusta juuri minut. Kasvaminen rakkaudessa on koko elämän mittainen tehtävä ja vie aikaa. Hyväksyn sen, en vaadi itseltäni liikaa, opettelen olemaan kärsivällinen. Edessä on tulevaisuus ja siinä on aina toivoa.

Anna ihmisille tilaisuus. Ole oma itsesi ja katso, ketkä hyväksyvät sinut sellaisena. He ovat todellisia ystäviäsi.  (Salme Blomster, Kelpaanko minä, 2013)

Arvomme ei ole siinä, miten ihmiset meidät määrittelevät vaan siinä, mitä Jumala meistä sanoo. Hän näkee kokonaisuudet ja tulevan. Kohtaamalla omat kipumme ja pelkomme saamme havaita, että esimerkiksi hylätyksi tuleminen ei vie lupaa olla olemassa. Tulemme kuitenkin aidosti hyväksytyksi vain olemalla aitoja. Jos esittäisimme muuta kuin olemme, antaisimme valheellisen kuvan itsestämme. (Salme Blomster, Kelpaanko minä, 2013)

Haluan uskaltautua koko ajan hiukan enemmän avautumaan olemaan oma itseni, myös silläkin riskillä, etten tule ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Olenhan turvassa, olen itse itseni puolella tukemassa herkkää sisintäni ja mikä tärkeintä, turvanani on suurin rakkaus, Jumalan.

torstai 9. tammikuuta 2014

Elämän keskellä

Välillä elämässä on aikoja, jolloin tavallista enemmän miettii asioita, niin menneitä kuin tulevaakin ja kyseenalaistaa tekemisiään, aikeitaan, asioiden tarkoitusta ja mieltä. Elämä ei ehkä kulje niinkuin on toivonut, johtuen sekä omasta itsestään, olosuhteista ja monen asian yhteisvaikutuksesta. Voi olla vaikea nähdä pimeänä hetkenä oikeaa suuntaa, ymmärtää omien tunteiden ja ajatusten totuudellisuutta, vievätkö ne oikeaan suuntaan, mitä ne kertovat? On tarve löytää pohja, jolta ponnistaa siipiään lentoon, sen sijaan, että ponnettomasti koittaa räpiköidä hyllyvällä alustalla eteenpäin.

Olen saanut huomata tämän keskellä, etten tunne itseäni tarpeeksi. On tullut tarve kohdata omat heikkoutensa, uskaltautua kohtaamaan totuus. Ei voi rakastaa muita, jos ei rakasta itseään. Mikä minua estää rakastamasta itseäni? Miten voin oppia rakastamaan itseäni?

Tielleni on tullut muutamia kirjoja, joista on avautunut todellinen vastausten kenttä kysymyksilleni. Myös paljon uutta pohdittavaa on syntynyt. Tuntemalla itseni paremmin ja syvemmin, voin paremmin, pystyn kasvamaan sellaiseksi kuin Jumala on minut luonut, kun vähitellen minusta karsiutuvat elämän vastaiset, valheelliset ajatusmallit ja asenteet, jotka ovat kahlinneet ja estäneet elämää.

Aion seuraavissa postauksissa käydä hiukan läpi näistä lähiaikoina lukemistani kirjoista nousseita ajatuksia. Kirjareferaatteja en aio tehdä, ihan vaan pieniä poimintoja omien kokemusteni kanssa tuon tänne mukaani.

* * * * *

"Olet koditon niin kauan kun et ole löytänyt kotiasi Jumalassa. Kaikkein syvin itsesi on hänessä. Olet lähtöisin hänestä ja voit tulla siksi, joka syvimmältäsi olet, vain hänen yhteydessään.."

Lauri Maarala, Vantaan Lauri 36/2013

"Entä jos on totta se, että Jumala on sisälläni ja hän on todellisen minuuteni pohja? Minkälaisia asioita siitä seuraa? Ainakin se, että ihminen voi löytää Jumalan tulematta uskonnolliseksi, tavoittelematta taivaankansia, tulematta paremmaksi, onhan Hän ihmisen sisällä. Jumalan löytäminen ei edellytä uskontoa tai itsensä muuttamista. Itse asiassa uskonto ja itsensä paremmaksi tekeminen voivat osoittautua Jumalan löytämisen esteeksi."

Tommy Hellsten, Ajan takaa

* * * * *

"Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. 
Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.
Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden,
ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.
Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen."

Raamattu: Efessolaiskirje  3