maanantai 31. joulukuuta 2018

2018

Kun ajattelen mennyttä vuotta, päällimmäisenä tulee mieleen kiitollisuus. Pitkin vuotta, eri tilanteissa, olen ajatellut, kuinka kiitollinen olen. Monet pelot ovat osoittautuneet turhiksi, moni epävarma asia onkin mennyt hyvin, hankalista tilanteista olen selvinnyt ehjin nahoin, olen tullut kuulluksi, olen saanut pyytämättä apua, olen kohdannut upeita ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet minuun paljon, olen kohdannut positiivisia yllätyksiä, olen oppinut uutta, voimani ovat riittäneet, moni asia on mennyt parempaan suuntaan tai jopa muuttunut radikaalisti hyväksi, olen oppinut lisää itsestäni ja kuuntelemaan itseäni paremmin, olen viettänyt hienoja hetkiä läheisten kanssa ja saanut nauttia omasta ihanasta kodista ja monista elämän hyvistä asioista.

Kiitollisuus on putkahdellut aika ajoin, usein jopa päivittäin mieleeni. Kiitollisuus tämän elämän lahjoista ei kuitenkaan sulje pois sitä, että koen tämän maanpäällisen elämän välietapiksi ja jokapäiväisen touhuamisen usein aika turhaksi. Olen vuosia tuntenut taivaskaipuuta ja tämä maanpäällinen elämä tuntuu vain varjolta, vaillinaiselta vaellukselta. Niinkuin jossain hengellisessä laulussa sanotaan, että olen kahden maan kansalainen, niin tunnen olevan minäkin. Tarkoituksen ja mielekkyyden selvempi näkeminen jokapäiväisessä elämässä on ehkä se mitä kaipaan tulevaan vuoteen. Oman paikkani ja tarpeellisuuteni työelämässä olen jo ehkä löytänyt, mutta silti arkisen työn mielekkyyteen kaipaa välillä uutta puhtia ja näkökulmaa.

Siksi Saarnaajan kirjan ajatukset Raamatussa tuntuvat tutuilta ja voisin siteerata tähän koko kirjan :)

Siunausta ja johdatusta sinulle vuoteen 2019.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Jouluevankeliumin synnyttämiä ajatuksia

Minulle jouluevankeliumissa kolahtaa aina eniten kohta, jossa yöllä lampaita paimentamassa olleet paimenet kohtaavat enkelin, jolla on sanoma. Pimeällä niityllä nuokkuvat yötyöläiset ovat varmaan todellakin säikähtäneet yhtäkkistä kirkkautta ja ilmestystä kesken työn.
Ote jouluevenkeliumista Luukkaan mukaan:

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sano heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra."


Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: --Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita han rakastaa.

Jeesuksen syntymän hetkellä syntyy myös kristinusko. Juutalaisuudessa oli lain teoilla todistettava, että on Jumalalle kelpaava. Jumalan ja ihmisen välillä oli jatkuva tuomion alaisuus, eihän kukaan ihminen yllä hyvillä teoillaan siihen pyhyyteen ja hyvyteen mitä Jumala ihmiseltä odottaa, sillä Jumala on täydellisen pyhä. Jumala oikeudenmukaisuudessaan tuomitsee kaiken synnin, pahuuden, jota maailmassa, ihmisessä on. Jumalan edessä ei kestä yksikään ihminen puhtain paperein, sen jokaisen ihmisen omatuntokin jo paljastaa.

Jeesus tuli tuomaan rauhan ihmisen ja Jumalan välille, tuomaan vapahduksen oikeudenmukaisesta tuomiosta, rauhan ihmisen ja Jumalan välille. Jeesuksen tähden Jumala rakastaa ihmistä syntisyydestä huolimatta. 
Luukkaan evankeliumi jatkuu Jeesuksen syntymän jälkeen tapahtumalla, jossa Maria ja Joosef menevät Jeesus-vauvan kanssa temppeliin. Temppelissä he kohtaavat vanhan Simonin, jolle on ilmoitettu, että hän ei tule kuolemaan ennekuin on nähnyt Herran Voidellun.

Luukkaan evankeliumi jatkuu näin:

Hän (Simon) otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: --Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaist kompastuvat ja monet nousevat, Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta."
Jeesuksen syntymä ei ole siis vain juutalaisille ja Israelin kansalle tullut pelastus, vaan koko maailmalle tarkoitettu. Kristinusko on ainoa uskonto, jossa ei omilla teoilla pyritä ansaitsemaan tai ostamaan Jumalan hyväksyntää, vaan pelastus on annettu ihmiselle imaiseksi, armosta.
Valitettavasti Jeesus on nimi, jota ei haluta kuulla, varsinkaan kristillisissä maissa. Muiden uskontojen maissa sanoma Jeesuksesta on ilosanoma, joka otetaan mielellään vastaan. On tuhansia tai jopa miljoonia tarinoita siitä, miten moni hindulainen, buddhalainen tai johonkin muuhun uskontoon kuuluva on elänyt pelossan ja ahdistuksessa koettaessaan lepyttää jumalia ja Jeesuksen kohdatessaan on saanut kokea elämänsä muuttuvan. Jeesuksen nimi on voimallinen. Kristinuskon sanoma ei ole vain hyvä ajatus rakkaudesta, vaan elämää mullistava voima.

Jo alusta saakka Jeesus on saanut osakseen vihaa ja pilkkaa ja sama meno jatkuu tänäänkin. Maailma on pimeä, elää pimeydessä, on täynnä pimeyttä, samoin on ihmisen sydämen tilanne. Jeesus kolkuttaa ihmuisen sydämen ovella rakkaudella, ei väkivallalla. Ympärillä on kuitenkin paljon mielipiteitä, ajatuksia, asioita, jotka peittävät sydämen hiljaisen puheen, kaipuun aidon ja puhtaan uskon puoleen, sydämen rauhaan.

perjantai 3. elokuuta 2018

Kuultonäkö

 

Perdu käytti korviaan, silmiään ja vaistoaan. Kun hän keskusteli ihmisten kanssa, hän pystyi kuulemaan, mitä jokaisen sielu kaipasi. Ihmisiä katsoessaan hän pystyi lähes aina lukemaan heidän ruumiinsa asennosta, sen liikkeestä, eleistä, mitkä tunteet heitä puristivat tai painoivat kumaraan. Ja sitten hänellä oli vielä jotain, mitä hänen isänsä nimitti kuultonäöksi. "Sinä näet ja kuulet sen läpi, millä suurin osa ihmisistä itsensä naamioi. Sinä näet sen takaa, mikä heitä huolestuttaa, mistä he unelmoivat ja mitä he ovat vailla." Jokaisella ihmisellä oli lahjansa, ja kuultonäkö sattui olemaan hänen lahjansa.

Teksti: Nina George, Pieni kirjapuoti Pariisissa

On ihmisiä, jotka aivan erityisesti koskettavat sydäntämme.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Hyviä ihmisiä

Katsoin tänään dokumentin musiikkialan taiteilijasta, DJ Avicii:sta, joka kuoli keväällä yllättäen, 28-vuotiaana. Avicii eli Tim Bergling oli omien sanojensa mukaan ujo introvertti, joka ei pitänyt keikoista ja esiintymisestä, mutta rakasti musiikin tekemistä. Hän halusi lopettaa stressaavat keikkakiertueet, mutta joutui taistelemaan voimiensa äärirajoille musiikkibisnestä ja sen vaatimuksia vastaan. Avicii koki, että häntä ei ymmärretty, hänen tarvettaan elää rauhassa ja omaehtoista elämää.

Missä olet sinä joka elämääni ymmärsi
Mistä lämpö
Mistä voimat
Miten suojautuisit

 (Jussi Selo & Nefernefernefer, Pölyä)

Ihmiseltä menee voimat, jos elämä ei ole itselle sopivaa, oman näköistä, vaan joutuu suorittamaan jatkuvassa stressissä. Joskus eri tahot tahtomattaankin tuottavat paineita ja vaatimuksia, lisäten ihmisen pahaa oloa. Olen itse kokenut tämän ja joutunut taistelemaan tuulimyllyjä vastaan voimieni äärirajoilla. Näiden vuosien varrella tulleiden kokemusten myötä luottamus ihmisiin on mennyt ohueksi. Usein olisin kaivannut enemmän rohkaisua ja kannustusta kuin vaatimuksia. Kokemus ihmisistä selkäänpuukottajina, oman edun tavoittelijoina ja kylmästi hylkäävinä, alkoi olla niin synkkä, että en enää uskonut hyviä ihmisiä olevankaan.

 Vieras on mun sieluni
raskas ja tunnoton
Missä olet sinä joka kaiken ymmärtää
Anna voimaa
Anna suoja
Päästä pois pelistä

 (Jussi Selo & Nefernefernefer, Pölyä)

Havahduin äskettäin huomaamaan, että olen viimeaikoina törmännyt elämässäni yllättävän usein ihmisiin, jotka ovat olleet ns. "hyviä ihmisiä", ihmisiä, jotka pyyteettömästi tahtovat hyvää, välittävät ja kohtaavat sinut lämmöllä. Tämä on hätkähdyttänyt ja koskettanut kylmennyttä ja kyynistä sydäntäni. Pienetkin hyvät kohtaamiset ovat saaneet sydämeni silmät avautumaan ja toteamaan, että tuo ihminen tahtoo aidosti hyvää. Nyt kun näitä kokemuksia on tullut useampia, ovat sisimpäni tuntosarvet herkistyneet kuin antennit näkemään ihmisten hyvyyttä erilaisissa kohtaamisissa. Miten paljon tälläiset hetket ovatkaan antaneet voimaa ja iloa elämään. 

Tänään olin onnellinen
kun minulle kerrottiin
Sinä olet suurenmoinen

 (Jussi Selo & Nefernefernefer, Pölyä)
  
Meillä ihmisillä, kaikilla ilmaisuillamme ja teoillamme on uskomattoman suuri vaikutus toisen ihmisen elämään. Kunpa muistaisimme ja ymmärtäisimme sen todella kaikissa kohtaamisissa. Lämmöllä ja hyvällä tahdolla voi olla käänteentekevä vaikutus toisen ihmisen elämään ja elämän jatkumiseen, usein tietämättämme.

Tuo auringonpaiste
murheelliselle
Tee kanssani polku
joka vie ulos
muovisesta puutarhasta
elävien kirjoihin


 Varjoista vapauteen
Paljain jaloin
rakkaimman katveeseen
Säteet tarttuu kiinni

ne sydäntäni lämmittää

 (Jussi Selo & Nefernefernefer, Varjoista vapauteen)

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Ahdingossa

Jokaisen ihmisen elämässä on asioita, jotka ovat kipeitä, tuovat ikäviä tunteita ja ajatuksia pintaan. Niin on ollut aina ja tulee aina olemaan. Kuka selviäisi elämän läpi vain pelkissä onnentunteissa. Minulle on ollut tällaisina päivinä lohduttavaa huomata, että samanlaisia tunteita kokevat myös muut ihmiset, näin en ole vaikeiden asioiden kanssa yksin. Raamatun Psalmien kirjoissa on paljon vuodatettu myös ahdistusta Jumalalle. Niiden kirjoittaja on jo tuhansia vuosia sitten kokenut jotain samaa kuin minä. Lohdullista.
 
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee.
Herra on avuttomien suojelija.
Kun voimani uupuivat,
hän tuli avukseni. Nyt olen saanut rauhan,
Herra piti minusta huolen.
Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta.
* * *
Olen nyt myös Instagramissa: @siipiesisuojassa

tiistai 6. maaliskuuta 2018

perjantai 16. helmikuuta 2018

Virtojen yli

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan
ottaa sä vois sun kättäsi
enkelin kädestä pois.

Immi Hellen 1884

*
Sain tuon taulun mummolta vuonna 1979 nimipäivälahjaksi. Olin mennyt samana syksynä kouluun. Olin 6-vuotias ja kuljin koulumatkat yksin. Yksi jännittävimmistä paikoista koulumatkallani oli virta, jonka yli piti kulkea siltaa pitkin. Silta oli laivareitillä ja joskus se aukesi, kun olin lähestymässä siltaa. Pelkäsin sillan aukeamista, että se aukeaa juuri kun olen ylittämässä siltaa ja tipun virtaan.

Myöhemmin kuljin toisen koulumatkan bussilla ja silloinkin menin sillan yli. Silta oli isompi ja sekin aukesi usein laivoille. Tuokin silta tuntui hiukan pelottavalta, kun bussissa tuntui olevan niin korkealla ja aivan kuin leijuvan virran päällä. 

Aikuisena olin unohtanut siltakammoni. Näin kuitenkin jatkuvasti niistä painajaisia. Kerran säikähdin kamalasti, kun talvella ajettiin pimeässä lapsuuden sillan yli. Sillan alla oli valot ja jokin lotja virrassa. Huusin kauhusta, kun säikähdin, että silta oli auki ja tipumme virtaan. Siinä hetkessä tajusin siltapainajaisten syyn. Sen jälkeen en ole nähnyt siltaunia. 

Olen toisenkin kerran huomannut, miten unimaailma voi olla ihmeellinen. Olen nähnyt koko aikuisikäni paljon painajaisia korkeista paikoista. Ne toistuivat aina samanlaisina; kiipesin huteria portaita tai tikkaita korkealle ja pelkäsin kamalasti. Unet kuitenkin päättyivät aina kammottavaan pelon tunteeseen. Kerran näin hiukan erilaisen unen korkeista paikoista. Kipusin vuorelle, josta oli jyrkkä pudotus rotkoon. Jostain syystä vuorelta piti päästä pois. Siellä oli muitakin ihmisiä ja he eivät löytäneet muuta vaihtoehtoa kuin hypätä rotkoon. Tiesin unessa, että siitä hypystä ei selviäisi hengissä. Olin pakon edessä. Sitten huomasin leveän tien joka kiemurteli jyrkänteen reunaa alas. Lähdin menemään tietä eteenpäin ja tajusin, että tästä selvitään. Sen unen jälkeen en muistaakseni ole nähnyt painajaisia korkeista paikoista.

Nykyisin tykkään virroista ja monta voimauttavaa paikkaa on aikuisena ollutkin juuri virran tai joen varrella. Yksi rakkaista joista oli Vantaajoki, kun asuimme Etelä- Suomessa. Virroista ja vedestä kertovat laulut myös kiehtovat minua paljon. Pidän paljon Mikael Gabrielin - Lumi teki enkelin eteiseen -kappaleen versiosta. Sanat ovat koskettavat ja tulevat monella tapaa lähelle. Lisäksi siinä ollaan Vantaajoen sillalla.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Ei paniikkia

Keep Calm and Carry On
Pysykää rauhallisina ja jatkakaa

Tämän englanninkielisen tekstin näkee nykyisin usein erilaisissa sisustustuotteissa, tauluissa, mukeissa, koruissa jne. Aloin ihmetellä, onko lauseella jokin erityinen tarkoitus, kun sen yhteydessä on usein kruunun kuva.

Googlettamalla selvisikin, että Iso-Britannian hallitus tilasi toisen maailmansodan alkuvaiheessa tällä tekstillä varustettuja tsemppijulisteita kansalaisten mielialojen kohottamiseksi, kun oli uhkana, että kaupungit saattaisivat jäädä ilmapommitusten alle.

Tekstissä kehoitetaan pysymään tyynenä vastoinkäymisten edessä.
Suomalaisia versioita voisivat olla vaikka nämä sanonnat:

"Ilo pintaan vaik' syvän märkänis."
"Eteenpäin, sano mummo lumessa."

Positiivinen ja iloinen karjalaisisotätini tapasi sanoa elämän vastoinkäymisten keskellä: "Surut pois ja kukka rintaan." Hänellä oli näkökulmaa elämään itärajan takaa muuttaneena evakkolapsena.

Ehkäpä tuo ajatus tarkoittaa pohjimmiltaan, että mitäpä hyödyttää murehtia asioista, joille ei mahda mitään ja jotka ovat väistämättömiä. Parhaiten tilanteesta selviää, kun jatkaa elämää vanhaan malliin, jos vain mahdollista. Olen itsekkin todennut monesti, että tuolla asenteella päjää parhaiten. Jos antaa kauhun tunteille vallan ja lamaantuu hankalasta tilanteesta, elämä on moninkerroin vaikeampaa. Vaikeuksien keskelläkin kannattaa ylläpitää iloisia ja hyvää mieltä tuovia asioita, jatkaa elämää normaalisti mahdollisuuksien mukaan. Usein vastustaja, vihollinen tai kiusaaja haluaa toimillaan luoda paniikkia ja lamaannusta. Sellaista pahan valtaa kannattaa vastustaa pysymällä rauhallisena, luottamalla ja uskomalla tulevaisuuteen, hyvyyden voimaan, vaikka rukouksin, pyytämällä voimaa ja viisautta vaikeassa tilanteessa. Aina ei myöskään jaksa pysyä positiivisena ja ponnistella, mutta siitä ei kannata syyttää itseään ja kokea huonoutta. Väsyminenkin on normaalia ja sallittua. Silloin on hyvä löytää joku ihminen johon tukeutua. Aina on hyvä muistaa, että Taivaan Isä kantaa, vaikka siltä ei tuntuisi tai siihen olisi vaikea uskoa.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Lohdun tarve


 "Earth has no sorrow that heaven can't heal"

Ihmisen lohdun tarve
        suruun
        ikävään
        kaipaukseen

lohdun tarve
        yksinäisyyteen
        tyhjyyteen
        sydämen kylmyyteen

lohdun tarve
        pelkoon
        uupumukseen
        epätoivoon
         
lohdun tarve
        ihmisellä on
        suunnaton.

         

lauantai 6. tammikuuta 2018

Ihmisen kohtaamisesta

Elämän antaminen toiselle on sitä,
että on täynnä pyhää ihmettelyä ja kunnioitusta 
toisen ihmisen salaisuuden edessä;
että näkee kauneuden kaiken sen sisällä ja takana
mikä toisessa on särkynyt.

Rakastaminen ei ole sitä, että annat rikkauksiasi,
vaan että paljastat toisille heidän aarteensa,
heidä lahjansa, heidän arvonsa
ja luotat heihin ja heidän kykyynsä kasvaa.
Siksi on tärkeää lähestyä ihmisiä
jotka ovat murrettuja ja vähäisiä,
hellävaroen, hyvin hellästi,
ei tyrkyttäen vaan ottaen vastaan heidät
sellaisina kuin he ovat,
nöyrästi ja kunnioittavasti.

(Teksti lainattu Instagramista, kirjoittajan luvalla)