maanantai 26. lokakuuta 2015

Minä Hänessä, Hän minussa


Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.
Tässä maailmassa,
tällä maankamaralla.
Ei jossain kaukana,
tavoittamattomissa,
vaan tässä lähellä, läsnä.
Minä Hänessä.

Varpaan päästä sormenpäihin
ja hiussuortuvaan saakka, johon tuuli tarttuu,
Hänen asuinpaikkansa minussa.
Olkapäällä kyyhkynen,
vaikket sitä nää,
laulaa Juha Tapio.
Mitä tämä on?

Lapsen etuoikeus.

Nyt katselemme kuin kuvastimesta,
kuin arvoitusta,
kerran näemme kasvoista kasvoihin.

Hän on rakkaus,
minä elän rakkaudessa,
rakkaus minussa.

Hän on rauha,
minä elän rauhassa,
rauha minussa.

Hän on armo,
minä elän armossa,
armo minussa.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kristus ei pysy ristillä

 
Olen saanut tuollaisen pienen krusifiksin joskus lahjaksi, muistaakseni äidiltä. Sen kanssa on vaan ollut pieni ongelma: Kristus irtoaa puisesta rististä. Olen liimannut sen jo muutaman kerran kiinni tuohon ristiin. Pengoin tänään laatikkoa, jossa on erilaisia pieniä koriste-esineitä ja myöskin tuo koriste. Taas kerran löysin tyhjän ristin. Kristusta en meinannut löytää mistään. Risti jäi pöydälle lojumaan ja ehdin jo ajatella, että täytyy varmaan heittää se pois, kun Kristuskin on kadonnut. Palasin kuitenkin laatikon kimppuun myöhemmin uudestaan ja silloin löytyi Kristuskin. Mietin, että taas se pitää liimata kiinni ristiin ja mahtaako se pysyä siinä tälläkään kertaa. Lähdin hakemaan liimapurkkia, kun hoksasin tuon ristin sanoman; eihän Kristus oikeastikkaan jäänyt ristille vaan lopulta risti oli tyhjä. Ristin kuuluukin olla tyhjä, koska siinä on kristinuskon ydinsanoma, että Jeesus kuoli, mutta ei jäänyt kuolleeksi, vaan nousi kuolleista. Oli pakko googlettaa, että mitä tyhjästä rististä sanotaan, mikä sen sanoma on.

Löysin tällaisia ajatuksia:
- Tyhjä risti kuvaa toivoa: Kristus on noussut kuolleista ja istuu Jumalan oikealla puolella
- Kristus on kuoleman voittaja
- Tyhjä risti ei julista kuolemaa, vaan elämää
- Voiton merkki
- Toivon ja uuden elämän vertauskuva 

Olen aina kaivannut taivaaseen, varsinkin silloin, kun elämä tuntuu vaikealta. Minulle tuo lohtua ajatus, että on paikka, jossa kaikki on hyvin ja sinne pääsen kerran. Kuolema ei tunnu pelottavalta, vaan oikeastaan lohdulliselta asialta. Taivaassa odottaa monta tuttua ihmistäkin. Mietin, että ehkä tuo tyhjä risti haluaa muistuttaa minua siitä, etten antaisi kaikenlaisten maanpäällisten huolien ja murheiden painaa mieltä alaspäin ja kiinnittää ajatuksiani vain tähän elämään. Tämä maanpäällinen elämä on vain väliaikaista, kaikki siihen liittyvä kärsimys ja samoin ilo, on väliaikaista. Jos Jeesus olisi jäänyt ristille ja hautaan, ei uskollani olisi mitään pohjaa. Voin turvata Jeesukseen tässä elämässä, sillä Jeesus tuli ihmiseksi, Jumala tuli ihmiseksi, hän tietää mitä ihmisen elämä on, hän tietää myös mitä kärsimys on. Voin turvata Jeesukseen myös kuolemassa, sitten kun sen aika on, sillä hän tietää mitä kuoleman jälkeen on.

Koriste-Kristus on taas liimattu kiinni ristiinsä, sillä se kuuluu siihen. Ristillä riippuvalla Jeesuksella on oma sanomansa. Parempi on kuitenkin  olla laittamatta koristetta minnekkään seinälle ettei tarvitse yöllä herätä omituisiin kolinoihin ihmettelemään :)