Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.
(Psalmi 122)
Kun luin tuon lauseen, mieleeni tulivat kuvat Pälkäneen rauniokirkosta. Kirkosta ovat jäljellä enää seinät, lasittomat ikkunat. Kattona rakennuksella on sininen taivas.
Kirkon historia sisältää lukuisan määrän vastoinkäymisiä: perustusten pettämistä, seinien halkeamia, alttaritaulun vajoamista, palamista, katon sortumista myrskyssä jne. Lopulta kirkko hylättiin, koska se oli vaarallinen ihmisille. Jotenkin tuon raunioparan vaiheet tuovat mieleen ihmiselämän kaikkein kurjimmat kohtalot. Ja jokaisen elämästä löytyy jotain rikkoutunutta, repaleista, ainakin jossain vaihetta elämää.
Pälkäneen kirkon rauniot on otettu kuitenkin vuosien varrella hellään hoitoon ja suojeluun. Vähän joka kohdasta on paikattu, oikaistu ja tasoitettu. Rauniokirkko on jopa uudelleen käytössä, vaikkakin ilman kattoa ja muita mukavuuksia. Oikeastaan tuo paikka puhuu ja koskettaa enemmän kuin moni kiiltävän rypytön ja uusi rakennus.
Ihmiselämänkin raunioista voi korjaantua uutta, jopa niin että elämälle löytyy uutta käyttöa, tarkoitusta, niin uskon ja niin olen itse kokenut. Taivaan Isän läheisyydessä voi kulkea murtumisien läpi turvallisesti ja rakentua uudelleen hänen hyvän tarkoituksensa mukaisesti. Ainakin itse turvaan ja luotan pienemmissäkin, jokapäiväisimmissäkin hetkissä, kun elämän muurit uhkaavat murentua asiat suurimman rakkauden haltuun. Tunteehan Isä lapsensa kokonaan ja haluaa lempeydellään hoitaa.
Jokainen meistä tarvitsee muuriensa sisälle rauhaa ja onnea. Rauhaa ja onnea tahdonkin sinulle elämääsi ja tähän päivääsi toivottaa.