Unelmista totta

Elämässä on erilaisia vaiheita. Jotkut vaiheet kestävät kauan, vuosia, jopa vuosikymmeniä. Minulle nuoruus ja nuoren aikuisen vaihe olivat todella vaikeita. Painiskelin monien sisäisten ongelmien kanssa, jotka heijastuivat jokapäiväiseen elämään, itsetuntoon ja ihmissuhteisiin. Niinä vuosina tai yli kymmenenä vuotena, en edes kunnolla tiennyt mitä haluan, mistä pidän, mikä minulle sopii. Olin aivan tuuliajolla tahtoni ja toiveideni kanssa. En tiennyt mihin suuntaan elämässä suunnistaa, mistä unelmoida. En tuntenut itseäni kylliksi.

Jotta osaa tehdä tulevaisuudensuunnitelmia ja päätöksiä, tarvitaan siis selvästikkin unelmia. Selkeää tietoa siitä mitä tahtoo, mikä on se oma juttu.  Jos ei tunne itseään tarpeeksi hyvin ja tiedä mitä tahtoo, on tutustuttava itseensä, kokeiltava eri asioita, otettava rohkeasti askeleita, vaikkakin epävarmoja. Kokemusten kautta muotoutuu vähitellen käsitys omista vahvuuksista ja siitä mistä pitää, mitkä asiat ovat niin tärkeitä, että niitä haluaa elämäänsä enemmän. Kun tämä tietoisuus on lisääntynyt, ei tarvitse enää miettiä, mitkä ovat niitä asioita, joita kohti haluaa mennä. Ne asiat tulevat niin tärkeiksi, että niistä haluaa tehdä totta, eikä vain unelmoida. Unelmista tulee elintärkeitä, osa minua, sitä kuka ja mikä olen. Niin olen ainakin itse kokenut.

Olen lueskellut aivan ihanaa Anna-Maija Raittilan tekstejä sisältävää kirjasta 'Niin kevyt on rakkaus'. Tässä eräs ajatus kirjasesta:

"Jokainen on luotu tekemään omasta unelmastaan totta. Meidän on luotettava omaan sydämeemme! Vertailematta toiveitamme ja taipumuksiamme muiden ihmisten arvoihin. Meidän on luotettava unelmiimme niin paljon, ettemme eristä niitä suojaan arjen todellisuudelta, ettemme muuta niitä haaveiden ilmapalloksi, vaan annamme niiden muuttua teoiksi. Sillä niissähän piilee meidän varsinainen energiamme! Mutta miten muutamme teoiksi näyt, jotka eivät näytä alkuunkaan sopivan ristiriitaiseen, likaisten ja kovien mahtien määräilemään maailmaan? Sydämen energia on rakkautta. Rakkaus pyrkii aina ilmoille, mutta pikku raoista. Se kävelee aina eteenpäin, mutta pienin askelin. Ja se pyytää meissä: ota ne askelet, ota yksi kerrallaan!"