maanantai 20. helmikuuta 2017

Luonto on

Luonto on

lohtua
kauneutta
lepoa
tunnetta
hiljaisuutta
rauhaa

Luonto on

yhteyttä
yhteenkuuluvuutta
osallisuutta
kaiken elollisen kanssa 
ja elottoman
koko maailmankaikkeuden
Jumalan

Luonto on

ilma jota hengitän
maa jolla astun
puu johon tukeudun
polku jota kuljen

auringon häivähdys puiden latvoissa
kuunsirppi yötaivaalla
tähdet

Luonto on

elämää
kuolemaa
kiertokulkua
tulevaisuutta
läsnäoloa
tätä hetkeä

maata ja taivasta
pysyvyyttä
turvaa

Luonto on

niin paljon enemmän mitä ymmärrän
aistin, tunnen tai tiedän

Luojan kädenjälki

torstai 16. helmikuuta 2017

Minuiksi

"Kaikkialla missä on elämää, on myös rakkautta. Olen pieni pala valon verkostossa, rakkautta inhimillisessä kehossa.

Aina kun hukun pelkoihini ja alan uskoa, että maailma on lopulta pahantahtoinen paikka, kätkeydyn ja eristäydyn. Tiedän kyllä, että voin tässä, niinkuin muussakin elämässäni,valita. Jäänkö pimeään vai valitsenko valon, kurottaudunko sitä kohti, vaikka siitä näkyisi vain heikko kajastus kaukana ulapalla. Minäkin olen vastuussa siitä, mitä haluan tuoda lisää tähän maailmaan: rakkautta vai pelkoa."

Laura Petterson kirjassa Minuiksi, löytöretkiä henkiseen kasvuun: Toim. Tommy Hellsten & Tiina Tuomikoski, 2016
* * *
Ajatuksia herättävä kirja. Erityisesti minuun vaikuttivat nyt elämäntarinat, joissa tuli ilmi sota-ajan sukupolvien ongelmat tunneilmaisussa, ihmissuhteissa ja niiden vaikutus sukupolvelta toiseen. Myös oma vaillinaisuus monissa asioissa tuli kohdattua. Miten vaikea onkaan rakastaa, osoittaa rakkutta, ilmaista tunteitaan avoimesti, luottaa toisiin ihmisiin. Miten paljon sisimmässäni onkaan pelkoa, rikkonaisuutta ja miten paljon sitä on samalla myös muissa ihmisissä. Silti aito kohtaaminen on vaikeaa. Itseään ja omaa sisintään varjelee viimeiseen saakka, peläten heikkouden näkymistä.