Olen tehnyt lupauksia tälle uudelle vuodelle. Olen luvannut itselleni olla oman itseni suhteen totuudellisempi. En usko ajatuksia, jotka aiheetta syyllistävät, nimittelevät negatiivisesti, lannistavat, vartailevat toisiin ihmisiin, osoittelevat epäonnistumisia. Alan puhua itselleni kauniisti, opettelen edes vähän enemmän pitämään puoliani, olemaan jämäkämpi, ilmaisemaan tunteitani, - tai edes yritän. En kuuntele muiden ihmisten mielipiteitä ja vaatimuksia minua kohtaan, jos ne tuntuvat minusta vääriltä. Hyväksyn itseni kaikilta osin, olen itseni puolella, en hylkää tarpeitani, tunteitani, minuuttani, persoonaani.
Itsensä rakastaminen on avautumista sille rakkaudelle, joka sisällämme jo rakastaa meitä. ( Carita ja Tommy Hellsten, Levollisuuden kirja, 2013)
Avauduin rakkaudelle, kun uskalsin olla avuton, tulla todeksi, tarvita toisia ihmisiä ja paljastua heikoksi. Ihminen ei uskalla suostua näkyväksi ja haavoittavaksi, ellei hän koe saavansa jostain rakkautta. Rakkaus muodostaa turvan, joka tarvitaan, jotta uskallamme tulla näkyväksi heikkona, avuttomana, voimattomana ja keskeneräisenä. (Tommy Hellsten, Ajan takaa, 2013)
En halua paeta ikäviä tunteita ja asioita jotka tulevat mieleeni, vaan haluan kohdata ne, kuunnellen, mitä ne kertovat. Haluan löytää alkusyyn noille ajatuksille ja tunteille, mihin kokemuksiin ja tilanteisiin menneisyydessä ne johtavat. Haluan kohdata nuo kipeät kokemukset rakkauden ja hyväksynnän silmin, itseäni lempeästi kohdellen. Olen itseni puolella, itseäni puolustaen ja rohkaisten. Sisälläni on pieni lapsi, joka tarvitsee ystävyyttäni.
Inhimillinen kasvu ei ole paremmaksi ja suuremmaksi kasvamista vaan pikemminkin pienemmäksi kasvamista. Se on tulemista yhä tietoisemmaksi omasta keskeneräisyydestä ja heikkoudesta. Elämä pyrkii tekemään meistä inhimillisiä. Niinpä todellisessa kasvussa on kyse nöyryyden oppimisesta. Nöyryys ei ole itsensä mitätöimistä vaan itsensä tuntemista. Itsensä tuntemisessa on kyse sekä vahvuuksiensa että heikkouksiensa tuntemisesta. (Tommy Hellsten, Ajan takaa, 2013)
Haluan olla itselleni armollisempi. Olen ihminen, jolla on juuri minunlaiseni menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Se mitä olen elämässäni kokenut, on tehnyt minusta juuri minut. Kasvaminen rakkaudessa on koko elämän mittainen tehtävä ja vie aikaa. Hyväksyn sen, en vaadi itseltäni liikaa, opettelen olemaan kärsivällinen. Edessä on tulevaisuus ja siinä on aina toivoa.
Anna ihmisille tilaisuus. Ole oma itsesi ja katso, ketkä hyväksyvät sinut sellaisena. He ovat todellisia ystäviäsi. (Salme Blomster, Kelpaanko minä, 2013)
Arvomme ei ole siinä, miten ihmiset meidät määrittelevät vaan siinä, mitä Jumala meistä sanoo. Hän näkee kokonaisuudet ja tulevan. Kohtaamalla omat kipumme ja pelkomme saamme havaita, että esimerkiksi hylätyksi tuleminen ei vie lupaa olla olemassa. Tulemme kuitenkin aidosti hyväksytyksi vain olemalla aitoja. Jos esittäisimme muuta kuin olemme, antaisimme valheellisen kuvan itsestämme. (Salme Blomster, Kelpaanko minä, 2013)
Haluan uskaltautua koko ajan hiukan enemmän avautumaan olemaan oma itseni, myös silläkin riskillä, etten tule ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Olenhan turvassa, olen itse itseni puolella tukemassa herkkää sisintäni ja mikä tärkeintä, turvanani on suurin rakkaus, Jumalan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti