perjantai 22. helmikuuta 2013

Jumalan valtakunnassa

"Jumalan hulluus on ihmistä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.

Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta.

Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin."

-1 Kor. 1-

Jumalan valtakunnassa ovat arvokkaita aarteita kaikki:

Syrjään sysätyt, hylätyt, raihnaiset, kelpaamattomat, epäonnistuneet, riittämättömät, maahan painetut, hyväksi käytetyt, langenneet, toivonsa menettäneet, luovuttaneet, lamaantuneet, suuntansa kadottaneet, elämässä eksyneet, koulunsa kesken jättäneet, työstä pois potkitut, heikkolahjaiset, mieleltään järkkyneet,  voimattomat, väsyneet, rikkinäiset, nujerretut, kiusatut, viimeiseksi jääneet, hävinneet, unohdetut, yksin jätetyt, ahdistetut, hyljeksityt, rumana pidetyt, arat, pelkäävät, orvot, erakot, kaiken menettäneet, kaltoin kohdellut, hiljaa kärsivät, syyttä tuomitut, häpeää kantavat, itsetuntonsa menettäneet, itsensä kadottaneet, masentuneet, ahdistuneet, uupuneet, kipuja kärsivät, lyödyt, petetyt, häväistyt, nolatut, pilkatut...

perjantai 15. helmikuuta 2013

Kysymyksiä ja vastauksia

Henna Maria
haastoi minut vastaamaan näihin hänen 11 kysymykseen. Kiitos kysymyksistä ja haasteesta. Koska olen toisessa blogissani jo kerran osallistunut tähän haasteeseen, en lähetä haastetta eteenpäin. Voit toki napata tästä haasteen ja vastata näihin samoihin kysymyksiin, jos haluat. Vastauksia on aina kiva lukea.

1. Mitä uutislähteitä seuraat?

En ole kovin kiinnostunut uutisista. Katson toisella silmällä seuraten iltauutiset televisiosta ja joskus vilkaisen netistä ampparista otsikot .

2. Juoksulenkki vai kävelylenkki? Miksi?
Enemmän kävelen kuin juoksen, mutta käyn myös juoksulenkeillä. Kävelylenkit luonnossa ovat minulle todella tärkeitä. Raitis ilma, luonnon äänien kuuntelu ja vuodenaikojen seuraaminen virkistävät mieltä. Pitkillä kävelylenkeillä myös ajatukset työskentelevät eri tavalla. Nykyisin tykkään mieluummin kävellä tai paremminkin vaellella luonnossa ihan hissukseen, asioita hitaasi tarkastellen. Yleensä silloin on kamera mukana. Jos haluan kunnolla hengästyä ja liikkua enemmän kuntoilun vuoksi, lähden juoksemaan. Nautinkin suunnattomasti siitä että talvellakin voin harrastaa ulkoliikuntaa, sillä minulla oli nuorempana paha rasitusastma joka lähes esti liikunnan talvella.

3. Lahjoitatko rahaa hyväntekeväisyyteen?
Kyllä, silloin tällöin eri kohteisiin. Tämä asia kaihertaa aina omaatuntoani. Enemmänkin voisi jakaa omaansa niille joilla eivät asiat ole yhtä hyvin. Olen koettanut suosia ainakin jossain määrin reilun kaupan tuotteita sekä tavaroiden ostamista hyväntekeväisyyskirpputoreilta. Lahjoitan lähes kaikki ylimääräiset tavarat ja vaatteet näille kirpputoreille. Aina voisi tietysti kuluttaa vähemmän, ostaa vähemmän tavaroita itselleen ja antaa nekin säästyneet varat hyväntekeväisyyteen.

4. Harrastus tai tekeminen, josta erityisesti nautit?
Näitä asioita on monta. Luonnossa liikkuminen kameran kanssa on yksi rakkaimmista harrastuksesta. Mökillä on ihana nauttia luonnon ja puutarhan kauneudesta. Lukemisesta ja musiikin kuuntelusta pidän paljon, samoin käsitöiden tekemisestä ja yleensäkin kaikenlaisesta luovasta tekemisestä.

5. Jos voisit hankkia ihan mitä vain, hintaa katsomatta, mitä valitsisit (yksi asia)? 
Tämä on vaikea! Haluaisin kaikille ihmisille maailmassa kodin ja ruokaa, mutta tulisi myös houkutus valita itselle omakotitalo maalta veden ääreltä. Ja kun pitäisi vaan valita yksi asia, joutuisin puntaroimaan itsekkyyden ja hyvän tekemisen väliltä. Ehkäpä toisten auttaminen toisi paremman mielen.

6. Mikä on asia, jonka vanhempasi tekivät oikein?

Ilmeisesti tässä kysymyksessä tarkoitetaan oikein tekemisellä kasvatusta. Uskon enemmän esimerkin kuin sanojen voimaan. Ainakin itse koen, että monesti neuvot ja sanominen vain lisäsivät kapinaa, mutta monet hyvät asiat, joita vanhempani tekivät, ovat seuranneet minua aikuisuuteen. Vanhempani huolehtivat, että on riittävästi ruokaa, vaatteita ja fyysistä huolenpitoa, vaikka usein oli taloudellisesti tiukkaa, kiirettä, väsymystä, sairautta ja kaikenlaisia huolia. Heiltä sain myös arvokkaan opin siitä miten heikommista pidetään huolta. Meillä asui usein tilapäisesti päihteiden käyttäjiä, kriminaaleja, turvattomista kodeista tulleita lapsia jne. Se opetti minut ymmärtämään, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Vanhempani ovat hyvin käytännönläheisiä ihmisiä, joten heiltä olen oppinut tärkeitä kodinhoitoon liittyviä asioita ja ahkeruuden. Myös kohtuullisuutta ja järkevää rahankäyttöä ovat vanhempani opettaneet. Asioita on varmasti enemmänkin, mutta tässä jotain mikä tuli mieleeni.

7. Mikä saa sinut suuttumaan?
Hmm. tätä pitää oikein miettiä.Pyrin unohtamaan suuttumista aiheuttavat asiat niin nopeasti kuin mahdollista, kun olen ne ensin käsitellyt mielessäni. Ehkä toistuvasti suututtaa erilaisuuden ymmärtämättömyys ja kykenemättömyys ajatella asioita toisen näkökulmasta, ettei oteta toisia ihmisiä huomioon.  Samoin suututtaa, kun jotkut ihmiset eivät kunnioita toisten oikeutta omaan elämäänsä, vaan haluavat puuttua henkilökohtaiseen elämään, valintoihin elämässä, jne. tietämättä asioiden oikeaa laitaa. Myös syyllistävä neuvominen suututtaa. Jos henkilökohtaista yksityisyyttä ei kunnioiteta, vaan esim. kylään tullessa auotaan kaappien ovia ja tutkitaan tavaroita, suututtaa myös.

8. Lempivärisi pukeutumisessa?
Värianalyysin mukaan kaikki maanläheiset lämpimät värit sopivat minulle ja niitä tykkäänkin käyttää. Eli sammalen vihreä, lämmin ruskea, oranssinpunainen, petrolinsininen jne. Lisäksi harmaa on kestosuosikkini.

9. Mitä ostit viimeksi?
Rautakaupasta niittipyssyyn niitejä, hiekkapaperia ja kasvien siemeniä. Säästän nyt rahaa, joten pyrin välttämään kaupassa käyntiä ja mainosten lukemista.

10. Jos voisit valita ammattisi tai koulutuksesi uudelleen, pysyisitkö nykyisessä valinnassasi vai menisikö uusiksi?
Tälle kysymykselle hieman hymähdän sillä tässä asiassa olen niinsanotusti lyönyt päätäni seinään koko elämäni ajan. Valintojani olen katunut, mutta olen niistä myös hyötynyt. Tällä hetkellä olen sellaisessa tilanteessa, että en voi jatkaa entisessä ammatissani, mutta en tiedä mihin suuntaan lähtisin. En ole koskaan elämäni aikana tiennyt 'mikä minusta tulee isona'. 

11.  Missä haluat olla viiden vuoden päästä? 
En tee pitkän tähtäimen suunnitelmia elämässäni, enkä osaa haaveilla mitään erityistä, sillä olen huomannut niin monta kertaa, että suunitelmat muuttuvat.. Elämämme on epävarmaa, emme tiedä edes puolen vuoden päähän missä mieheni tai minä ollaan töissä. Toivon, että voisin olla terve ja minulla olisi sopivaa työtä ja mukava asuinpaikka.

torstai 14. helmikuuta 2013

Rakkaus joka ei hylkää

 Kuuntelin joskus nuorempana omissa ristiäisissäni äänitetyn kasetin. Nyt kasetti on kadoksissa, eikä siitä enää paljon kuuluisikaan, kun äänityksen laatu oli huono ja muutenkin noiden kasettien äänen laatu huononee ajan myötä. Sen verran tuosta kuuntelukerrasta kuitenkin jäi mieleen, että muistan miten tämä papin lukema Raamatunkohta kosketti minua paljon:

"Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." Jes. 54:10

Jo pienenä sylivauvana olen saanut tulla Jumalan lapseksi, osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta. Tuo Raamatunkohta vakuuttaa, että tapahtui ympärilläni mitä vain, Jumalan rakkaus minua kohtaan säilyy. Tuo lupaus kestää läpi elämäni. Se on aina Jumalan puolelta voimassa, vain minä itse voi sille kääntää selkäni, olla välittämättä ja hylätä yhteyden rakkauteen.

Elämässä ei kukaan säästy vaikeuksilta ja vähintäänkin ympäröivän maailman pahuus, ikävät uutiset ja tulevaisuuden epävarmuus helposti luovat levottoman olon. Tätä maailmaa ja elämän vaikeuksia ei pääse mitenkään pakoon. Päänsä voi välillä työntää pensaaseen, mutta kaiken aikaa ei voi pensaassakaan elää. Luin juuri Christina-lehdestä Salme Blomsterin kirjoittaman artikkelin. Siinä oli loistava ajatus tähän asiaan liittyen:

"...Maailmassa käydään yhä hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman välistä kamppailua. Siunaus on enemmän sitä, että kristityllä on suoja sisäisessä rauhassa vaikeuksista huolimatta."

Itse koen tämän asian niin, että vaikka elän tätä monin tavoin vajavaista elämää, vajavaisessa maailmassa, tämä elämä on kuitenkin hieno kokemus ja paljon hyvää ja kaunista täynnä. Kuitenkin monina vaikeina hetkinä tunnen, että olen vain läpikulkumatkalla, oikea kotini on taivaassa. Kuinka paljon enemmän onkaan tämän elämän rinnalla se, että tiedän pääseväni kerran sinne, taivaallisen Isäni minulle valmistamaan kotiin, jossa on luvattu kaiken olevan hyvin, jossa kaikki vajavaisuus, sairaus ja pahuus on pois pyyhitty, missä kaikki kyyneleet ovat pois. Siellä saan yhdessä rakkaitteni ja kaikkien kansojen kanssa yhdessä iloiten olla lähellä Jeesusta. Siellä usko muuttuu näkemiseksi.

Ja vielä viimeiseksi minulle oikeastaan kaikkein rakkain Raamatun paikka, joka on pitkään tuonut voimaa, lohtua ja toivoa tämän elämän taivalluksen kaskellä:

"Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.8

Onko sinulla jokin läheinen, rakas Raamatun kohta?

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Vuoropuhelua

Mistään muualta en ole löytänyt niin syviä sisintäni ravitsevia sanoja kuin Jumalan sanasta, Raamatusta. Sieltä löydän ihmisen sisimmän syvyyksistä lähteviä ajatuksia ja tuntoja ja Jumalan puhetta ihmiselle. Hengelliseen kaipaukseeni ei ole parempaa täyttäjää kuin hän joka minut on tehnyt. Hänen henkensä asuu minussa, joten Raamatun sanan kautta Jumala puhuu minulle, henkilökohtaisesti.

Tässä joitain poimintoja Raamatusta. Jumalan puhetta ja ihmsen rukousta:
Minä jätän teille rauhan. 
Oman rauhani minä annan teille, 
en sellaista jonka maailma antaa. 
Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. 
Joh.14:21
 
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, 
sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Ps.143:6
Joka juo minun antamaani vettä, 
ei enää koskaan ole janoissaan. 
Siitä vedestä, jota minä annan, 
tulee hänessä lähde,
joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.
Joh.4:1

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Superherkkyydestä

"Herkkä, sensitiivinen ihminen on erityisen herkkiä ympäristölleen ja sen aistiärsykkeille. Hän tekee poikkeuksellisen hienovaraisia havaintoja ja käsittelee niitä syvällisellä tavalla, osittain tiedostamattomasti tai puolitietoisesti. Herkkyyden perusta on hermojärjestelmän herkkyydessä. Se on synnynnäinen ominaisuus, joka on yhtä yleinen miehillä ja naisilla."

"Kaikilla ihmisillä on tunteet, mutta vain pieni osa, 15-20 prosenttia ihmisistä, on temperamentiltaan sensitiivisiä ja hermojärjestelmältään erityisen herkkiä."

Lainaukset ovat täältä.

Luin muutama viikko sitten Kodin kuvalehden joulukuun numerosta artikkelin superherkkyydestä. Koska ajattelen, että tämä aihe on ollut aika vähän esillä missään, haluan tuoda sen esille. Tässä on aiheeseen liittyvä "pikatesti", varsinaisen artikkelin voi lukea lehdestä. Koska aihe kosketti henkilökohtaisesti ja kiinnostuin asiasta, etsin netistä hiukan lisää tietoa. Suomenkielistä tietoa on vähän, ilmeisesti saatavilla on pääasiassa englanninkielisiä kirjoja (Elaine N. Aron). Täältä  löytyi suomenkielinen blogi, jossa on laajalti käsitelty aihetta. Aiheesta voi lukea enemmän esim. noiden linkkien kautta ja lehdestä.

Olin aika yllättynyt tästä tiedosta superherkkyydestä persoonallisuuden ominaisuutena. Vaikka olenkin tiennyt, että herkkyys on toisilla ihmisillä voimakkaampi persoonallisuuden ominaisuus, oikeastaan en ole osannut yhdistää sitä niin moniin asioihin, mihinkä se liittyy. Aihe on kiinnostava ja uskon, että aiheeseen perehtymällä oppisi ymmärtämään paljon enemmän itseään ja hyväksymään monia asioita, joita ei ole pystynyt itsessään käsittämään. Ainakin itse olen pitänyt joitakin persoonallisuuteni piirteitä suorastaan ongelmina ja häiritsevinä. On huojentavaa tietää, että ei olekkaan jotenkin epänormaali ihminen, vaan on muitakin jotka kokevat asiat voimakkaasti ja silti voi olla normaali, terve ihminen. Sekään ei myöskään ole jotenkin outoa, että on lapsena ollut hyvin arka ja ujo, vaan olen jo silloin ollut hyvin herkkä.

En ole vielä perehtynyt aiheeseen sen syvemmin, mutta joitakin ajatuksia on lähtenyt liikkeelle, kun olen selaillut ja lueskellut muutamia kohtia aiheesta. Esimerkiksi olen huomannut itsessäni, että en mielelläni vietä aikaa ihmisten seurassa, vaikka toisaalta pidän ihmisistä ja varsinkin sellaisista läheisiksi kokemistani ihmisistä. Oikeastaan en ole ajatellut kovinkaan paljon mistä se johtuu. Olen kai vain todennut, että en ole kovin sosiaalinen, vaikka olenkin sosiaalisilta taidoiltani ilmeisesti ihan hyvä. Koen paljon ihmisten parissa olemisen usein kuormittavaksi. Koska olen superherkkä, ihmisten kanssa oleminen, kommunikointi, sanat, eleet jne. usein liikauttavat minua jollain tavoin, usein aika paljonkin. Aistin myös tunnelman ja ilmapiirin hyvin vahvasti. Mitä enemmän olen ihmisten seurassa, sitä enemmän tunteeni ja aistini kuormittuvat ja joudun käsittelemään asioita. Ainahan ihmisten kesken tulee jotain eripuraa, mutta jos ihan normaalinkin kanssakäymisen kokee eri vivahteineen voimakkaasti, ovat ristiriitatilanteet suorastaan maailmanloppu. Tähän asiaan voivat tietysti vaikuttaa myös esim. lapsena koetut asiat, kuten kiusaaminen ja muutenkin kasvuympäsristö ja elämänkokemukset. Itse ainakin koen, että ihmissuhteissa juuri usein joutuu kohtaamaan itsessään ne puolet, joita voi olla vaikea jollain tavoin hyväksyä ja ehkä muuttaakkin.

Kanssakäyminen ihmisten kanssa on vain yksi elämän osa-alue, joten HSP (highly sensitive people)-henkilön ominaisuudet tulevat toki tulee ilmi monissa muissakin tilanteissa. Levoton, kovaääninen ympäristö on yksi, jonka itse koen ahdistavana ja tunnen suorastaan pakokauhun tunteen sellaiseen tilanteeseen jouduttuani. Myös nopeasti vaihtuvat tilanteet arkielämässä saavat minut helposti stressaantumaan.

Elämä on matka itsensä tuntemiseen ja hyväksymiseen. Omista persoonallisuudenpiirteistä voi myös löytää vahvuutensa, niin koen.