Huolettomuus

Matteuksen evankeliumin 6:ssa luvussa Jeesus kehoittaa ottamaan mallia linnuista, miten ne  huomisesta huolehtimatta, ovat Taivaallisen Isän ruokkimia ja miten kedon kukat ovat kauniisti vaatetettuja, vailla murhetta. Jos Jumala huolehtii kukista ja linnuista, niin eikö hän huolehtisi myös ihmisestä. Tekstissä  sanotaan  myös, että Jumala tietää meidän tarvitsevan kaikkia aineellisia elämiseen tarvittavia asioita. Kun  etsii Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtoaan, niin saa kaiken tarvitsemansa. Lopuksi Jeesus kehoittaa olemaan huolehtimatta huomispäivästä, sillä kukaan ei murehtimisella voi lisätä elämäänsä lisää päiviä.

Opi siis kukasta ja linnusta, heitä kaikki murheesi Jumalan päälle! Mutta iloa älä heitä luotasi. Päinvastoin, siitä on sinun kaikin voimin pidettävä kiinni, koko elämäsi voimalla. Sillä jos heität kaiken murheen luotasi, silloinhan sinulle jää ainoastaan se, mikä sinulla on iloa. (Sören Kierkegaard, Kedon kukka ja taivaan lintu, 1849/1990)

Elämää ei ole tarkoitettu elettäväksi huoliin ja murheisiin keskittyen, vaan ilossa ja luottavassa huolettomuudessa, tietoisena siitä, että kaikki on hyvina ja meitä kannetaan. Jos tästä elämänasenteesta luopuu, menettää elämänilonsa. (Carita ja Tommy Hellsten, Levollisuuden kirja, 2013)

Olen miettinyt, että asioiden liiallinen varmistaminen, huolehtiminen ja murehtiminen on oikeastaan epäuskoa. En luota siihen, että Jumala oikeasti voi auttaa. Liiallinen huolehtiminen vie elämänvoiman, kiinnittämään katseensa vääriin asioihin; puutteeseen ja epätoivoon. Jumala ei useinkaan anna apua varastoon, vaan apu tulee juuri sille päivälle jolloin apua tarvitaan. Itsekkin olen useasti saanut huomata, kuinka silloin, kun varani ovat olleet vähäiset, Jumala pitää tarpeistani huolen. Olen saattanut etsiä jotain kipeästi tarvitsemaani tavaraa kaupoista, käyttäen aikaani turhan paljon asiaan, kuitenkaan mitään sopivaa löytämättä. Sitten kun olen tavallaan jättänyt asiasta huolehtimisen, löytyy tarvitsemani jostain aivan kuin sattumalta,  todella edullisesti ja vielä sopivampana tuotteena, mitä olin edes osannut etsiä. Oma kokemukseni on se, että Jumala haluaa ennen kaikkea, että tulen tarpeineni hänen luoksensa. Kun luovutan huoleni hänelle, jää hänen tehtäväkseen huolehtia asioista. Jos jokin asia ei edisty tai löydy, en tarvitse sitä asiaa, tai asiaan on olemassa toinen suunnitelma, ratkaisu. Jumala on enemmän levollisuuden kuin hätäilyn puolella.

Nykymaailmassa arvostetaan paljon elämänhallintaa. On suorastaan arvostettavaa tavoitella materiaalisia asioita. Vaikka suurin osa ihmisistä kieltää arvomaailmansa olevan pääosin materialistinen, pohjalla kuitenkin elämää ohjaavat materiaaliset arvot. Kun on riittävästi rahaa, se tuo elämään turvaa, silloin minulla menee hyvin. Rahaa ei kuitenkaan yleensä koskaan ole liikaa tai edes tarpeeksi, jokainen toivoo, että sitä olisi enemmän. Jumala ei ymmärtääkseni ole aineellista hyvinvointia vastaan, mutta hän on sitä vastaan, että ihminen pyrkii turvaamaan elämässään rahaan ja materiaan. Jeesus rinnastaa puheissaan  mammonan rakastamisen, arvostamisen ja palvelemisen sekä Jumalan vihaamisen ja halveksimisen. Turvautumalla elämässään materiaalisiin arvoihin, voi elää taloudellisesti rikkaan elämän, mutta se voi myös viedä huomion pois päin Jumalasta ja hänen tahtonsa etsimisestä. Joskus elämässä kuitenkin tapahtuu asioita, jolloin ihmisen oma elämänhallinta murenee. Sairaus tai muu suuri vastoinkäyminen kohtaa. Silloin monesti arvot menevät uusiksi ja ihmisen on pakko luopua omavoimaisuudestaan. Joku on jopa uskaltanut sanoa, että nämä ikävät tapahtumat ovat olleet Jumalan tahto. Jumala on halunnut ihmisen sielun omakseen, mikä on ollut suurempi ja arvokkaampi asia kuin ulkoinen menestyminen elämässä.

Olen löytänyt uuden elämäntehtävän: olla hiljaa, huoleton ja luottaa siihen että minua kannetaan. Suurenmoinen tehtävä, mutta ei helppo. (Carita ja Tommy Hellsten, Levollisuuden kirja, 2013)