2018

Kun ajattelen mennyttä vuotta, päällimmäisenä tulee mieleen kiitollisuus. Pitkin vuotta, eri tilanteissa, olen ajatellut, kuinka kiitollinen olen. Monet pelot ovat osoittautuneet turhiksi, moni epävarma asia onkin mennyt hyvin, hankalista tilanteista olen selvinnyt ehjin nahoin, olen tullut kuulluksi, olen saanut pyytämättä apua, olen kohdannut upeita ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet minuun paljon, olen kohdannut positiivisia yllätyksiä, olen oppinut uutta, voimani ovat riittäneet, moni asia on mennyt parempaan suuntaan tai jopa muuttunut radikaalisti hyväksi, olen oppinut lisää itsestäni ja kuuntelemaan itseäni paremmin, olen viettänyt hienoja hetkiä läheisten kanssa ja saanut nauttia omasta ihanasta kodista ja monista elämän hyvistä asioista.

Kiitollisuus on putkahdellut aika ajoin, usein jopa päivittäin mieleeni. Kiitollisuus tämän elämän lahjoista ei kuitenkaan sulje pois sitä, että koen tämän maanpäällisen elämän välietapiksi ja jokapäiväisen touhuamisen usein aika turhaksi. Olen vuosia tuntenut taivaskaipuuta ja tämä maanpäällinen elämä tuntuu vain varjolta, vaillinaiselta vaellukselta. Niinkuin jossain hengellisessä laulussa sanotaan, että olen kahden maan kansalainen, niin tunnen olevan minäkin. Tarkoituksen ja mielekkyyden selvempi näkeminen jokapäiväisessä elämässä on ehkä se mitä kaipaan tulevaan vuoteen. Oman paikkani ja tarpeellisuuteni työelämässä olen jo ehkä löytänyt, mutta silti arkisen työn mielekkyyteen kaipaa välillä uutta puhtia ja näkökulmaa.

Siksi Saarnaajan kirjan ajatukset Raamatussa tuntuvat tutuilta ja voisin siteerata tähän koko kirjan :)

Siunausta ja johdatusta sinulle vuoteen 2019.