Perdu käytti korviaan, silmiään ja vaistoaan. Kun hän keskusteli ihmisten kanssa, hän pystyi kuulemaan, mitä jokaisen sielu kaipasi. Ihmisiä katsoessaan hän pystyi lähes aina lukemaan heidän ruumiinsa asennosta, sen liikkeestä, eleistä, mitkä tunteet heitä puristivat tai painoivat kumaraan. Ja sitten hänellä oli vielä jotain, mitä hänen isänsä nimitti kuultonäöksi. "Sinä näet ja kuulet sen läpi, millä suurin osa ihmisistä itsensä naamioi. Sinä näet sen takaa, mikä heitä huolestuttaa, mistä he unelmoivat ja mitä he ovat vailla." Jokaisella ihmisellä oli lahjansa, ja kuultonäkö sattui olemaan hänen lahjansa.
Teksti: Nina George, Pieni kirjapuoti Pariisissa
On ihmisiä, jotka aivan erityisesti koskettavat sydäntämme.
En ole tuota kirjaa lukenut, mutta nyt on varauksessa. Jo pelkkä nimi on kaunis..:)
VastaaPoistaHannele, tuo on kyllä viehättävä kirja. Olen vasta puolessa välissä lukemassa, kun luen vain luvun päivässä.
VastaaPoistaJännä ajatus ja sana, tuo kuultonäkö... Jumalalla lie sellainen, kun hän näkee meistäkin päältä mitä, on meneillään:)
VastaaPoistaMetsäntyttö, niinpä. Ihmisillä voi vain vajavaisena olla tuollainen taito.
VastaaPoista