Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan
ottaa sä vois sun kättäsi
enkelin kädestä pois.
Immi Hellen 1884
*
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan
ottaa sä vois sun kättäsi
enkelin kädestä pois.
Immi Hellen 1884
*
Sain tuon taulun mummolta vuonna 1979 nimipäivälahjaksi. Olin mennyt samana syksynä kouluun. Olin 6-vuotias ja kuljin koulumatkat yksin. Yksi jännittävimmistä paikoista koulumatkallani oli virta, jonka yli piti kulkea siltaa pitkin. Silta oli laivareitillä ja joskus se aukesi, kun olin lähestymässä siltaa. Pelkäsin sillan aukeamista, että se aukeaa juuri kun olen ylittämässä siltaa ja tipun virtaan.
Myöhemmin kuljin toisen koulumatkan bussilla ja silloinkin menin sillan yli. Silta oli isompi ja sekin aukesi usein laivoille. Tuokin silta tuntui hiukan pelottavalta, kun bussissa tuntui olevan niin korkealla ja aivan kuin leijuvan virran päällä.
Aikuisena olin unohtanut siltakammoni. Näin kuitenkin jatkuvasti niistä painajaisia. Kerran säikähdin kamalasti, kun talvella ajettiin pimeässä lapsuuden sillan yli. Sillan alla oli valot ja jokin lotja virrassa. Huusin kauhusta, kun säikähdin, että silta oli auki ja tipumme virtaan. Siinä hetkessä tajusin siltapainajaisten syyn. Sen jälkeen en ole nähnyt siltaunia.
Olen toisenkin kerran huomannut, miten unimaailma voi olla ihmeellinen. Olen nähnyt koko aikuisikäni paljon painajaisia korkeista paikoista. Ne toistuivat aina samanlaisina; kiipesin huteria portaita tai tikkaita korkealle ja pelkäsin kamalasti. Unet kuitenkin päättyivät aina kammottavaan pelon tunteeseen. Kerran näin hiukan erilaisen unen korkeista paikoista. Kipusin vuorelle, josta oli jyrkkä pudotus rotkoon. Jostain syystä vuorelta piti päästä pois. Siellä oli muitakin ihmisiä ja he eivät löytäneet muuta vaihtoehtoa kuin hypätä rotkoon. Tiesin unessa, että siitä hypystä ei selviäisi hengissä. Olin pakon edessä. Sitten huomasin leveän tien joka kiemurteli jyrkänteen reunaa alas. Lähdin menemään tietä eteenpäin ja tajusin, että tästä selvitään. Sen unen jälkeen en muistaakseni ole nähnyt painajaisia korkeista paikoista.
Nykyisin tykkään virroista ja monta voimauttavaa paikkaa on aikuisena ollutkin juuri virran tai joen varrella. Yksi rakkaista joista oli Vantaajoki, kun asuimme Etelä- Suomessa. Virroista ja vedestä kertovat laulut myös kiehtovat minua paljon. Pidän paljon Mikael Gabrielin - Lumi teki enkelin eteiseen -kappaleen versiosta. Sanat ovat koskettavat ja tulevat monella tapaa lähelle. Lisäksi siinä ollaan Vantaajoen sillalla.
Olipa mielenkiintoista juttua tässä. Unet on kyllä merkillinen asia. Meilläkin juuri tänä aamuna juttelimme isännän kanssa eräästä unesta, joka on usein toistunut hieman erilaisina versioina, mutta aina se on ikävä:( Kaunis tuo taulusi ja niin sopiva lahja tuo silloin olikin sinulle mummoltasi, kun kulkureittisi olivat pelottavien siltojen yli! Meillä on tälläkin hetkellä seinällä yksi suojelusenkelitaulu, mutta siinä on kuva vähän erilainen. Ja kun sulla nyt oli tämä lapsuutesi taulu tässä esillä, niin sain minäkin kimmokkeen julkaista yhden oman lapsuuteni taulun blogissani.
VastaaPoistaSain isännältä luvan, että voin kertoa, millainen se aamun keskustelussa ollut uniasia oli. Isäntä näki taas viime yönä painajaisunta, että tuonne meidän metsään oli tullut joku metsäkone kaatamaan puita. Sinne oli jo tehty pläntti. Isäntä meni siinä unessa tivaamaan, että kuka tämmöisen homman oli alulle laittanut. Koneenkuljettajan tutki papereita ja näytti siitä sitten, että millainen alue siitä tulisi kaadettavaksi. Se hänen painajaisunensa on aina sitä, että joku tulee kaatamaan metsää ilman lupaa ja ilman, että siitä olisi mitään etukäteen tiedotettu. Usein on vielä ollut niin, että siihen on ruvettu tekemään jo jotain tietäkin. Tämä painajainen on aivan ilmeisesti saanut alkunsa 80-luvun alussa. Silloin hän asui täällä yksin poikamiehenä. Mökki oli uusi ja maisemat avarat. Eräänä aamuna hän heräsi siihen, että koneita jylläsi mökin ympärillä auraten metsänpohjaa. Hän ei ollut tietoinen, että sellainen toimenpide oli siihen tuloillaan. No, nyt hän asuu täällä taas, mutta ei enää yksin ja metsäkin on kasvanut. Muutama vuosi sitten harvennettiin metsää ja sekin oli sellaista, että lisäsi niiden unien näkemistä.
PoistaMetsäntyttö, onpa miehelläsi ollut ikäviä kokemuksia metsän suhteen. Ymmärrän täysin, että tuollaiset asiat vaikuttavat uniin. Onhan se luonnollista. Jotenkin ne stressitekijät tulee käsitellä, vaikka sitten unessa.
VastaaPoistaMinäkin reagoin herkästi pelkoihin ja stressiin painajaisina. Viime yönäkin näin heti erääseen eiliseen puheluun liittyvää unta, painajaista, sillä puhelu oli aika merkittävä tulevaisuuden suhteen. Mieheni taas ei näe koskaan unia, tai ainakaan muista niitä. Olisi helpompaa, että ei olisi niin herkkä reagoimaan, mutta toisaalta painajaiset ovat minulle merkki, että nyt on liikaa stressiä tai kuormitusta elämässä tai että jokin asia on uhkaava ja siihen pitää reagoida tai kiinnittää huomiota.
Minulla on ollut myös sama taulu lapsuudenkodissani.
VastaaPoistaPainajaiunet ovat pelottavia,viime yönä nain painajaisunta,se oli tosi pelottava. Heräsin siihen ja lähdin kävelemään niin onneksi se uni unohtui ja nukahdin sitten uudestaan.
Minulla on myös blogi: kotimatkalla50.blogspot.fi
Kiva, kuulla että taulu on sinullekin tuttu. Painajaiset ovat kyllä usein todella ahdistavia. Käyn blogissasi vierailuilla :)
VastaaPoistaHienoa löytää myös tämä blogi ja nähdä Jumalan johdatusta täälläkin. Minulle tuo taulu on myös tuttu ja hyvin rakas kuva aihe.
VastaaPoistaOlen uskonut Jeesuksee jo 6 vuotiaasta. Minun elämässäni Jumala on puhunut vahvasti myös unien kautta ja kun uskoni vahvistui aloin näkemään myös näkyjä, jota näkee hereillä ja moni niistä on toteutunut. Herra on ollut minulle aivan ihmeellinen ja rakas.
https://lapsenusko.blogspot.fi/
Halusin tehdä lapsille blogin, jossa kerrotaan uskon asioista; Lapsen paras ystävä - Jeesus
Minulla on myös blogi, jossa kerron päiväkirjan omaisesti uskostani ja sen kasvusta. Opin tuntemaan Jeesuksen 6 vuotiaana ja tänään olen 57 vuotias mummeli ... kaikkea ihmeellistä on kerinnyt tapahtua. Blogi; Sinettisormus : https://sinettisormus.blogspot.fi/
Kirjoittelen myös tällaisella keskustelu palstalla: http://www.pelastussanoma.fi/keskustelu/index.php
Siunausta sinulle Huopalintu ja blogillesi.
T: Sinettisormus (ps. tuolla nimimerkillänikin on oma tarinansa, jonka Herra minulle antoi) :)
Sinettisormus, kiitos kertomuksestasi! Kaikella on tarkoituksensa elämässä. Kaikkea hyvää blogeillesi ja sinulle.
VastaaPoista