torstai 2. elokuuta 2012

Väsähtänyt

 Millä kielellä kirjoittaisin
päivieni äänettömän laulun?
Ei sanoja, ne murenevat.
Ei säveltä, se ei kerro,
ei laula minun lauluni.
Minun lauluni on mykkä.

Minun lauluni kieli on kuolleen
ruohon kieli ja sammalen kieli.
Se on harmaan tuulen ja mustien
oksien kieli ja hiljaisen kiven.
Sade puhuu sitä kieltä maalle,
virralle lähde, käsi kädelle,
katseelle katse.

Minun lauluni kieltä on luu,
veren kaukainen humina,
suolainen kyynel,
vaikenevat huulet.

Lassi Nummi

SILTA

Minä olen elänyt
yhden silmänräpäyksen ajan

yhden itikan iän
yhden perhosenelämän
olen minä elänyt

yhden matkan muistosta muistoon
- miten voinkaan olla jo väsynyt

ja sisälläni jatkuu rakennustyö:
mitään kysymättä, näkemättä päämäärää
jatkavat soluni jakaantumistaan,
loputonta rakentumistaan sillaksi
huomiseen
välittämättä siitä että

olen elänyt vain
silmänräpäyksen ajan
että vain yhden muiston matkan
olen elänyt ja olen väsynyt

mitään välittämättä siitä
ettei yhden perhoselämän aika
riitä
sillan 
rakentamiseen

Satu Salminiitty: Aikataika

Älä ajattele,
että elämä on lyhyt.
Ajattele:
-Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys
pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut
kokea tämän.

 Eeva Kilpi

4 kommenttia:

  1. Irmastiina, löytyivät, kun selailin vanhoja vihkojani ja päiväkirjojani. Sopivat jotenkin tämänhetkiseen tunnelmaan. Välillä väsähtää koko elämään. Elämä kuitenkin jatkuu, kunhan välillä huoahtaa ja antaa aikaa väsymyksellekkin.

    VastaaPoista
  2. Aina ei jaksa. Itse huomaan taas arjen kulkiessa luo hiljalleen, että keho tietää paremmin kuin suu sanoo. Onneksi on lupa olla välillä ihan hiljaa ja heikko.
    Lassi Nummi minulle uusi tuttavuus. Hurjan koskettava tuo runonsa. Imeytyi minuun. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Tinttarus, arjen keskelläkin tarvitaan lepohetkiä, niin mielelle, sielulle kuin ruumiillekkin. Lassi Nummella on kivoja runoja, en ole tutustunut tarkemmin, mutta joitain on vanhassa runovihkossa ylös kirjattuna.

    VastaaPoista