Anna tiesi Herran haltuun,
turvaa häneen.
Hän pitää sinusta huolen!
Näin tämän perhosen suojattoman, vastaniitetyn pellon keskellä, heinänkorteen ripustautuneena. Perhosta tuskin huomasi, se oli niin kuivuneen ruohon värinen. Hyvin se pysyi kiinni korressa, vaikka tuuli riepotteli ja korsi heilui. Perhonen oli sananmukaisesti kiinni oljenkorressa. Aloin miettiä elämän oljenkorsia. Niitä viimeisiä oljenkorsia joihin turvataan, kun elämä huojuu. Mitkä oljenkorret pitävät ja mitkä sortuvat. Mihin ihmiset elämässään turvautuvat. Mikä on minun oljenkorteni. Mikä on sinun oljenkortesi.
Tässä kappaleessa pojat kaipaavat myös oljenkortta, vastauksia kysymyksiin, ehkä toivoa elämään?
Turvaisaa ja levollista oloa ja mieltä elämääsi, viikkoosi ja päivääsi haluan toivottaa.
Voi miten on kaunis tuo kuva!
VastaaPoistaElämän pursi keinuu välillä myrskyissä, välillä lipuu tyventä pintaa hiljalleen. Hiljattain olen tuntenut takertuvani Isän käteen kuin viimeiseen oljenkorteen. Kun on vastoinkäymisiä, taakkoja, kipuja, on oma käsi ojentuu oljenkortta kohti hanakammin. Ote kuitenkin opn ja pysyy, aina. Mihin kulkisinkaan, minne joutuisinkaan ellei turvani olisi Jumalassa!
Saanko kopioida itselleni tuon kuvasi? Ajattelin, että voisin käyttää sitä töissä koulussa, kuvataiteen tai uskonnon tunnilla.
Tinttarus, kopioi vaan kuva vapaasti. Jos tarvitset isomman kuvan tai kuvan ilman kehystä, voin lähettää sellaisenkin.
VastaaPoista