keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Vastaus

Kissa on kipeänä ja lääkekuurilla. Lääke vie ruokahalut ja mahakin tahtoo siitä mennä sekaisin. Aamulla yritin saada kissaa syömään sekä makupaloihin piilotetut lääkkeet että ruokaa. Tyhjään mahaan lääkkeiden antaminen ei ole hyväksi, joten edes vähän olisi kissan aina syötävä. Kissa ei syönyt murustakaan, vaikka kuinka kokeilin kaikkia parhaimpia herkkuja. Olin aika neuvoton ja huolissani.

Tällaisissa tilanteissa yleensä rukoilen. Olen ennenkin saanut avun. Koska Jumala on elävä ja olemassa ja minä hänen lapsensa, hän toimii arkielämässäni, johdattaen, antaen viisautta eri ongelmatilanteissa, puhuen eri tavoin. Niinpä nytkin rukoilin lyhyesti Isää Jeesuksen nimessä, että hän antaisi tässä tilanteessa viisautta ja ymmärrystä toimia oikein. Kyselin, että lopetanko lääkekuurin, jos kissa ei syö. Hän kun on luvannut sanassaan ihmistä ja eläintä auttaa, parantaa myös ilman lääkkeitä. Äitinikin rukoili aikoinaan sairaan vasikan puolesta ja se parani.

Rukouksen jälkeen otin lääkenamipalat ja ruuan ja vein ne parvekkeelle missä kissa oli. Tarjosin ensin kädestä lääkepalleroita. Hetken haisteltuaan kissa söi lääkepalleron sitten toisen ja kolmannen. Olin piilottanut lääkemurusia useampaan namipalaan. Sitten tarjosin kissalle ruokaa. Se söi puoli purkillista kissoille tarkoitettua tonnikalaa kädestäni. En voinut muuta kuin ihmetellä. Rukoukseen vastattiin heti. Tämäkään asia ei ollut vähäpätöinen koko maailmankaikkeuden, kaiken näkyväisen ja näkymättömän luojan ja kaiken elämän ylläpitäjän silmissä. Hän odottaa, että käännymme hänen puoleensa, hän rakastaa luotujaan, niin ihmisiä kuin eläimiäkin.

Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan,
eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.
(Jesaja 59)

5 kommenttia:

  1. Tätä samaista apua olen käyttänyt usein itsekkin. Eri sanoilla vain. Sanat eivät tärkeitä, vaan pyyntö.
    Varsinkin eläimille pyydetty, on aina antanut vastauksen.
    Pyyntö on myös auttanut aina silloin, kun koirat ovat lähteneet omille teilleen.

    VastaaPoista
  2. Marita, rakkaiden karvakavereiden hyvinvointi on aina tärkeä.

    Sanat eivät ole tärkeitä. Rukoilen kuitenkin aina Jeesuksen nimessä, sillä hän on elämäni herra ja hänen henkensä asuu minussa, rukoillen joka hetki puolestani, häneen turvaan. Joskus rukous on sanatonta huokausta.

    Mukavaa loppukesää sinulle ja koirille =)

    VastaaPoista
  3. Voi, tutulta kuulostaa. Minäkin olen niin monet kerrat rukoillut koiran puolesta, silloin kun koira sairastui erittäin vakavasti oikein hädissäni rukoilin ja laitoin rukouspyyntöjä moneen paikkaan ja ihme tapahtui, koira parani! Jokainen rukousvastaus, jonka olen saanut on vahvistanut luottamustani siihen, että Jumala kuulee kaikki rukouksemme ja hiuskarvakaan ei putoa päästämme niin ettei sitä Jumala tietäisi. Tämä on antanut vankkumattoman turvan ja luottamuksen Jumalaan silloinkin vastauksia rukouksiin ei aina ja heti kuulukaan.

    Onnea uuteen blogiin.

    VastaaPoista
  4. Mirja ja Herne, anteeksi, että kommenttinne saivat odottaa kauan julkaisua, mutta olin mökillä ja netti toimii siellä huonosti.

    VastaaPoista