torstai 16. helmikuuta 2017

Minuiksi

"Kaikkialla missä on elämää, on myös rakkautta. Olen pieni pala valon verkostossa, rakkautta inhimillisessä kehossa.

Aina kun hukun pelkoihini ja alan uskoa, että maailma on lopulta pahantahtoinen paikka, kätkeydyn ja eristäydyn. Tiedän kyllä, että voin tässä, niinkuin muussakin elämässäni,valita. Jäänkö pimeään vai valitsenko valon, kurottaudunko sitä kohti, vaikka siitä näkyisi vain heikko kajastus kaukana ulapalla. Minäkin olen vastuussa siitä, mitä haluan tuoda lisää tähän maailmaan: rakkautta vai pelkoa."

Laura Petterson kirjassa Minuiksi, löytöretkiä henkiseen kasvuun: Toim. Tommy Hellsten & Tiina Tuomikoski, 2016
* * *
Ajatuksia herättävä kirja. Erityisesti minuun vaikuttivat nyt elämäntarinat, joissa tuli ilmi sota-ajan sukupolvien ongelmat tunneilmaisussa, ihmissuhteissa ja niiden vaikutus sukupolvelta toiseen. Myös oma vaillinaisuus monissa asioissa tuli kohdattua. Miten vaikea onkaan rakastaa, osoittaa rakkutta, ilmaista tunteitaan avoimesti, luottaa toisiin ihmisiin. Miten paljon sisimmässäni onkaan pelkoa, rikkonaisuutta ja miten paljon sitä on samalla myös muissa ihmisissä. Silti aito kohtaaminen on vaikeaa. Itseään ja omaa sisintään varjelee viimeiseen saakka, peläten heikkouden näkymistä.

4 kommenttia:

  1. En olekaan kuullut tästä kirjasta. Minuakin kiinnostavat aina nuo ihmisten elämäntarinat ja varmaan tässäkin kirjassa ne voisivat olla parasta antia.

    VastaaPoista
  2. Vanha virsi, oikeastaan kirja koostuu juuri noista tarinoista. Muutaman sivun verran on Hellstenin kirjoitusta, tosin mielestäni ne ovat todella hyvä lisä kirjaan.

    VastaaPoista
  3. Me kannetaan mukanamme myös jollakin tavoin kaikkea sitä, mitä meitä edeltävät sukupolvet ovat kokeneet. Voisimme hämmästyä, jos saisimme enemmän tietää heistä, jotka meitä edelsi.

    VastaaPoista