"Kaikilla ihmisillä on tunteet, mutta vain pieni osa, 15-20 prosenttia ihmisistä, on temperamentiltaan sensitiivisiä ja hermojärjestelmältään erityisen herkkiä."
Lainaukset ovat täältä.
Luin muutama viikko sitten Kodin kuvalehden joulukuun numerosta artikkelin superherkkyydestä. Koska ajattelen, että tämä aihe on ollut aika vähän esillä missään, haluan tuoda sen esille. Tässä on aiheeseen liittyvä "pikatesti", varsinaisen artikkelin voi lukea lehdestä. Koska aihe kosketti henkilökohtaisesti ja kiinnostuin asiasta, etsin netistä hiukan lisää tietoa. Suomenkielistä tietoa on vähän, ilmeisesti saatavilla on pääasiassa englanninkielisiä kirjoja (Elaine N. Aron). Täältä löytyi suomenkielinen blogi, jossa on laajalti käsitelty aihetta. Aiheesta voi lukea enemmän esim. noiden linkkien kautta ja lehdestä.
Olin aika yllättynyt tästä tiedosta superherkkyydestä persoonallisuuden ominaisuutena. Vaikka olenkin tiennyt, että herkkyys on toisilla ihmisillä voimakkaampi persoonallisuuden ominaisuus, oikeastaan en ole osannut yhdistää sitä niin moniin asioihin, mihinkä se liittyy. Aihe on kiinnostava ja uskon, että aiheeseen perehtymällä oppisi ymmärtämään paljon enemmän itseään ja hyväksymään monia asioita, joita ei ole pystynyt itsessään käsittämään. Ainakin itse olen pitänyt joitakin persoonallisuuteni piirteitä suorastaan ongelmina ja häiritsevinä. On huojentavaa tietää, että ei olekkaan jotenkin epänormaali ihminen, vaan on muitakin jotka kokevat asiat voimakkaasti ja silti voi olla normaali, terve ihminen. Sekään ei myöskään ole jotenkin outoa, että on lapsena ollut hyvin arka ja ujo, vaan olen jo silloin ollut hyvin herkkä.
En ole vielä perehtynyt aiheeseen sen syvemmin, mutta joitakin ajatuksia on lähtenyt liikkeelle, kun olen selaillut ja lueskellut muutamia kohtia aiheesta. Esimerkiksi olen huomannut itsessäni, että en mielelläni vietä aikaa ihmisten seurassa, vaikka toisaalta pidän ihmisistä ja varsinkin sellaisista läheisiksi kokemistani ihmisistä. Oikeastaan en ole ajatellut kovinkaan paljon mistä se johtuu. Olen kai vain todennut, että en ole kovin sosiaalinen, vaikka olenkin sosiaalisilta taidoiltani ilmeisesti ihan hyvä. Koen paljon ihmisten parissa olemisen usein kuormittavaksi. Koska olen superherkkä, ihmisten kanssa oleminen, kommunikointi, sanat, eleet jne. usein liikauttavat minua jollain tavoin, usein aika paljonkin. Aistin myös tunnelman ja ilmapiirin hyvin vahvasti. Mitä enemmän olen ihmisten seurassa, sitä enemmän tunteeni ja aistini kuormittuvat ja joudun käsittelemään asioita. Ainahan ihmisten kesken tulee jotain eripuraa, mutta jos ihan normaalinkin kanssakäymisen kokee eri vivahteineen voimakkaasti, ovat ristiriitatilanteet suorastaan maailmanloppu. Tähän asiaan voivat tietysti vaikuttaa myös esim. lapsena koetut asiat, kuten kiusaaminen ja muutenkin kasvuympäsristö ja elämänkokemukset. Itse ainakin koen, että ihmissuhteissa juuri usein joutuu kohtaamaan itsessään ne puolet, joita voi olla vaikea jollain tavoin hyväksyä ja ehkä muuttaakkin.
Kanssakäyminen ihmisten kanssa on vain yksi elämän osa-alue, joten HSP (highly sensitive people)-henkilön ominaisuudet tulevat toki tulee ilmi monissa muissakin tilanteissa. Levoton, kovaääninen ympäristö on yksi, jonka itse koen ahdistavana ja tunnen suorastaan pakokauhun tunteen sellaiseen tilanteeseen jouduttuani. Myös nopeasti vaihtuvat tilanteet arkielämässä saavat minut helposti stressaantumaan.
Elämä on matka itsensä tuntemiseen ja hyväksymiseen. Omista persoonallisuudenpiirteistä voi myös löytää vahvuutensa, niin koen.
Tämä on tosi kiinnostava aihe. Luin pari vuotta sitten Mannisen kirjan "Outolintu, erilainen" ja se oli järisyttävä. Ihmettelin, miten joku on osannut kirjoittaa kirjan... minusta?!
VastaaPoistaKiitos blogivinkistä. Siihen en taida ollakaan vielä tutustunut. Minuakin kiinnostaa tutustua aiheeseen vieläkin enemmän. Tämä herkkyys on selittänyt niin paljon elämästäni, että se on ollut hämmentävää. Lapsuuteni, nuoruuteni sekä nykyhetkenkin piirteitä... Sitäkin, että on ollut vaikea löytää ymmärtäviä ihmisiä. En ole enää ihmetellyt, miksi kolhut ovat olleet niin kovia, miksi olen avautunut liikaa ja väärille ihmisille. Näitä asioita on paljon.
Ymmärrän hyvin tuon suhtautumisesi ihmisiin. Olen ihan samanlainen kuin mitä kirjoitat. Harmillista on se, että tuollainen käytös tulkitaan siten, että en haluaisi olla koskaan ja ikinä ihmisten kanssa tekemisissä, ja tilanne menee usein siihen, että minuun ei pidetä yhteyttä, vaikka itse yrittäisinkin pitää. Kaipaan kuitenkin seuraakin ja kyllä minusta ystäväksikin olisi. Uskon niin. On vain vaikea jaksaa niitä lukemattomia vivahteita, jotka kanssakäymiseen väkisinkin liittyy.
Kaikkien kolhujen ja ikävyyksien myötä olen kasvattanut muurin ympärilleni suojaksi. Sitä pyrin nyt purkamaan ja tuomaan sen myötä herkkyyteni jollain lailla vahvuudekseni, omaksi piirteekseni, jonka voi hyväksyä. Herkkyys on hyvä asia, vahvuus. Olen tosi iloinen, että olen löytänyt tämän herkkyysasian, koska se on auttanut minua ymmärtämään (ja hyväksymään) sekä itseäni että muita ihmisiä.
Nyhersin aamulla paidastani irti pesulapun, kun se niin kutitti. Tuntuu, että aistiherkkyydet vain lisääntyy vuosi vuodelta, se on outoa.
Hei Nan :)
VastaaPoistaTuo Mannisen kirja voisikin olla mielenkiintoinen. Kiitti vinkistä.
Tuo blogi on minullekkin vielä vieras, en ole nyt jaksanut keskittyä siihen tarkemmin. Kiinnostaisi kyllä. Oikeastaan koko herkkyysasia on minulle nyt uutta, sillä en ole tiedostanut sitä niin kokonaisvaltaiselta kantilta aiemmin. JA eri elämänvaiheissa ja ikäkausina se onkin vaikuttanut eri tavoin. Ehkäpä välillä oli kausi, jolloin elämäntilanteestakin johtuen olin niin musertunut, että selvitäkseni jouduin kovettamaan itseni. Nyt olen vähitellen löytämässä takaisin sitä tervettä itseäni ja herkkyyttäni, oikeastaan 'vahvaa' herkkyyttä, joka on voimavara eikä vain hallitsematon tunne. Sulla taitaa olla vähän samankaltainen tilanne.
Oikeastaan en enää yhtään ihmettele miksi olen aina (ja varsinkin nuorena) KOKENUT elämän niin ylitsepääsemättömän vaikeaksi, yhdeksi ongelmien sekavyyhdeksi, kun tuo herkkyys läpäisee kaikki elämänalueet niin kokonaisvaltaisesti. On ollut liikaa asioita, joista ei ole saanut otetta ja käsiteltyä.
Hmm. ainakin tästä persoonallisuudenpiirteestä on se hyöty, että tunnistaa toisten ihmisten herkkyyden ja ehkä osaa nykyisin paremmin varoa niitä ihmisiä, jotka eivät ehkä ymmärrä. Mullakin on niitä huonoja ihmiskokemuksia, joiden vuoksi olen tullut varovaiseksi. Mutta kyllä tuntosarvetkin ovat kehittyneet paljon noiden kokemusten myötä. Ja eihän kaikkien ihmisten kanssa tarvitsekkaan olla avoin ja ystävä. Tosin syvien ystävyyssuhteiden löytäminen ja luominen on aika vaikeaa. Jotenkin tuntuu siltä, että joskus aikaisemmin, nuorena, oli helpompi luodakkin sellaisia ystävyyssuhteita. Kuitenkin ystävyys- ja kaikki ihmissuhteet edellyttävät jakamista ja edes jonkin tasoista avautumista. Tuo on asia, jossa on ehkä vielä aikalailla työstämistä minullakin.
Hih, nuo paitojen saumat ja laput ovat nii-in ärsyttäviä!