En ole seurapiiri-ihminen siinä merkityksessä, että viihtyisin porukoissa ja illanvietoissa. Tykkään hauskoista jutuista ystävien kesken, mutta vieraampien kanssa vitsailu ei huvita. Kaipaan syvällisempää juttuseuraa. Arki vie mennessään. Puhutaan ruuasta, harrastuksista, säästä, työstä, tuttavista. Sitä jokapäiväistä. Tärkeitä nekin. Pitävät kiinni elämässä. Joskus kuitenkin pelkkä jutustelu tympii. Kaipaa syvempää kosketusta ajatuksiin, vastakaikua pohdinnoille, mahdollisuutta raottaa sisimmän ovea, uskaltautua kertomaan miltä tuntuu. Välillä tekisi mieli heittäytyä. Uskaltautua avaamaan sydämensä aivan odottamatta. Heittää kaikki varovaisuus ja sanoa se mitä aidoimmillaan ajattelee.
Tunteet ovat henkilökohtaisia. Ne eivät kuulu muiden tietoon, jaettaviksi. Jokainen pitäköön omat tunteensa omana tietonaan. On hävettävää, jos joku tietää mitä tunnen sisimmässäni, jos jokin minua koskettaa, liikuttaa. Olemme suljettuja sydämiä. Emme avaa omia sisimmän oviamme muille tulla sisään vierailulle, emme anna muille mahdollisuutta avata oveaan meidän vierailla.
Kuunteleva mieli vaatii herkkyyttä, vastaanottavuutta, pysähtymistä, läsnäoloa, oman itsensä ja tarpeensa hetkeksi syrjään laittamista, toiseen ihmiseen keskittymistä. Kuunteleva mieli on tullut itse kuulluksi. Se ei neuvo ja latele ohjeita, se ei tuomitse ja arvostele. Sen läsnä on hyvä olla, levollista, rauhaisaa.
Haluan tulla kuulluksi, haluan oppia kuuntelemaan.
Haluan hyväksyä tunteeni, haluan oppia jakamaan niitä.
Haluan säilyttää sydämeni herkkyyden kohdatessani muita, enkä jäädyttää ja kovettaa sen ympärille kuorta, johon kukaan ei saa kosketusta.
Jäiset sydämet
vain lämpimin liekki sulattaa
kylmät sydämet
vain suurin rakkaus lämmittää
Ne jotka vähiten rakkautta anasitsevat,
ne sitä eniten tarvitsevat.
♥
Minä annan teille uuden sydämen ja
teidän sisimpäänne uuden hengen.
Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja
annan tilalle elävän sydämen.
Kirjoituksesi ovat kauniita. Kuitenkin tässä kirjoituksessasi viimeinen kohta tuo olon, ovatko sanat omiasi? Jos ovat, niin siirrä tuo loppu alkuun ja pohdi omin sanoin sen sanomaa♥
VastaaPoistaLiikut herkällä alueella, jossa ei ole sijaa pettymykselle.
Marita, en ehkä aivan tarkkaan ymmärtänyt mitä tarkoitit, mutta kiitos kommentistasi. Koen itse, että tuo Raamatun kohta on vastaus pohdinnoilleni. Kirjoitan kaiken omasta kokemuksestani, ehkä olisi pitänyt tarkemmin valottaa tuota Raamatun kohdan Jumalan lupausta siitä näkökulmasta.
VastaaPoistaKirjoitat tärkeästä asiasta, jota olen itsekin pohtinut paljon. En tiedä, kuinka paljon pitäisi tai kannattaisi avautua (tuntein, sanoin) toisille. Toisaalta avautuminen lähentää ja voi avata ihmissuhteesta uusia puolia... mutta toisaalta avautuminen on myös riski, jos toinen onkin epäluotettava. En tiedä.
VastaaPoistaKoen, että itselläni ei ole ketään, jolle oikeasti avautua, mutta en tiedä, onko asia sittenkään näin. Ehkä en uskaltaisi avautua kuitenkaan. Huonoja kokemuksia on liikaa (mikä on liikaa, mitä väliä menneellä on?). Silti sydäntään ei kannattaisi sulkeakaan, kun kylmyyttä on muutenkin liikaa ympärillämme...
Nan, niinhän se on, että avautuminen on tavallaan aina riski, voi tulla loukatuksi. Joskus myös ns. läheisetkin ihmissuhteet voivat ajautua pinnallisiksi juuri sen vuoksi, että toinen osapuoli ei olekkaan suhtautunut hyvin avautumiseen. Toisaalta on hyvä varoa, mutta toisaalta ihmissuhteet eivät syvene koskaan jos aina on varuillaan. Ehkäpä sellaisten "oikeiden" ihmisten seurassa, jotka oikeasti ymmärtävät, molemminpuolinen luottamus ja yhteys syntyvätkin sitten luonnostaan. En tiedä.
VastaaPoistaBlogini hiljenevät nyt joulun viettoon, joten toivottelen hyvää joulua.
Pysäyttävä kirjoitus. Todellakin toivoisi että tässä yhteiskunnassa voitaisiin olla avoimempia, mutta kylmemmäksi vain on mennyt. Siinä tulee sellainen mykkä muuri ihmisten välillä, kun ei kerrota niitä todellisia tunteita ja pidetään vain kulissia yllä. Kuvittelee, että kaikilla muillakin menee hyvin ja elämän pitäisi olla yhtä kiiltokuvaa ja tavarataivasta. Omista vaikeuksista kertominen ja avoimuus rikkoo niitä muureja ja lähentää ihmisiä toisiinsa, huomaa, että samassa venessä ollaan kaikki. Itsekin sain tästä konkreettisen muistutuksen joulun alla.
VastaaPoistaSiunattua joulua sinulle Trina.
Mirja, totta nuo kulissit ja muurit. Juuri tuota olen myös miettinyt, että jos ihmisellä menee hyvin (ulkoisesti), niin kavereita aina löytyy, mutta heti jos on vastoinkäymisiä tai muuten ei niin loistokasta ulkoisesti, ihmiset alkavat karttaa.
VastaaPoista