Jääkaapin ovessa

Vuosi sitten olin työssä joka oli joka päivä niin haastavaa, että oli jatkuvasti tsempattava itseään, jotta jaksaisi. Mieheni oli löytänyt jostain tuon lehtileikkeen, joka päätyi jääkaapin oveen. Noita lauseita luin aina uudelleen, että asenteeni pysyisi hyvänä enkä luovuttaisi.

Työ oli määräaikainen, joten sekin tietysti helpotti, että tiesi piinan loppuvan joskus. Hyviä puolia tuosta ajasta löytyi kuitenkin paljon, opin paremmin tuntemaan itseäni, rajojani, voimavarojani. Myös se vahvistui, että en voi jatkaa tuossa ammatissa, koska voimavarani ja terveyteni eivät riittäisi enää tuon työn tekemiseen.

Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa täytyisi vaihtaa ammattia. Koska en tiedä mihin ammattiin haluaisin vaihtaa tai mitä opiskella, vaihtoehtona on löytää töitä. Ammatin vaihtajan on kuitenkin aika vaikea löytää töitä, jos ei ole koulutusta uuteen ammattiin.Terveyssyistä en voi mennä myöskään mihin tahansa työhön. Olen pattitilanteessa.

Minulla on kuitenkin levollinen ja luottavainen olo. Elämässäni on ollut menneitten vuosikymmenien aikana paljon vaikeampiakin tilanteita, joista olen selvinnyt, joten tiedän, ettei hätää ole. Kaiken lisäksi oikeastaan olen tyytyväinen elämääni nyt, niihin mahdollisuuksiin mitä elämässäni on nyt. Aiemmin vastaavanoloisissa tilenteissa olen koettanut ahdistuneena ratkaista ongelmia väkisin ja pilannut elämästäni monia vuosia murehtimiseen ja itseni kanssa kamppailemiseen. Nyt minulla on tasapainoinen olo. Tiedän että asiat ratkeavat silloin kun niiden aika on muuttua. Joskus tilanteeseen tulee muutos aivan viimehetkellä, mutta se riittää.

Elämän varrella koetut ongelmat ovat lisänneet epävarmuuden sietoa. Olen oppinut, että senkin ajan, kun ei tiedä mihin suuntaan kulkea, voi elää täydesti ja siitä hetkestä nauttien. Aiemmin taistelin kuin uimataidoton vedessä, että pysyisin pinnalla. Elämä oli jatkuvaa selviytymistaistelua itsen, voimavarojen, hankalan elämäntilanteen kanssa. Nyt olen oppinut kellumaan. Jos suuri aalto lyö ylitse, en säikähdä ja mene paniikkiin, vaan otan aallon vastaan luottavaisena, että se menee ohitse ja jatkan kellumista.

Emma Salokosken Veden alla-kappaleesta pidän paljon. .Jesse kaikurannan  laulamana kappale on niin koskettava, että kyyneleet tulevat aina silmiin, kun kuuntelen. Tässä Emma ja Jesse keskustelevat mitä kappaleen sanat heidän mielestään tarkoittavat. Musiikilla on voimakas terapeuttinen vaikutus. Ainakin minulle ne paljastavat monesti sellaisia asioita itsestäni, joita en ole tiedostanut. Jokin kappale tai teema eri kappaleissa alkaa puhutella ja jossain vaiheessa saatan tajuta, että miksi sillä kappaleella on niin syvä vaikutus. Tällä kappaleella on minulle ainakin kaksi merkitystä, joista toinen liittyy koulun uimahallikäynteihin ala-asteella, joita inhosin ja pelkäsin. Veden alla meno oli karmivaa. Toinen merkitys liittyy syvemmin elämään, tuohon kellumiseen josta kerroin edellä.