Elämässäni kantanut lause

Täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

1 Joh. 4:18

Teini-iässä minulla oli vakava sairaus. Pelkäsin kuolemaa. Valvoin usein öisin ja silloin koin sairauden yksinäisyyden ja ahdistavuuden kaikkein pahimpana. Minulla oli kummitädiltäni saatu Raamattu. Aloin lukea sitä. Löysin Raamatusta tuon lauseen, joka alkoi mietityttää minua. En ymmärtänyt mitä tuo ajatus tarkoittaa, mutta koin kuitenkin, että se liittyy pelkooni kuolemaa kohtaan. Koin sen kuitenkin hyvänä ja turvallisena ajatuksena, vaikken täysin sitä ymmärtänytkään.

Sairaus kesti useamman vuoden ja tuli minulle tutuksi. Tuo Raamatun lause kulki aina mielessäni. Paranin myöhemmin kokonaan sairaudesta ja vuosia kului. Tuo Raamatun kohta tuli aina uudelleen vastaan eri tilanteissa, aivan kuin muistuttaen täydellisestä rakkaudesta joka karkoittaa pelon. Minua häiritsi etten täysin ymmärtänyt miten rakkaus voi karkoittaa pelon. 

Olen kokenut elämäni aikana monenlaisia pelkoja. Koskaan en kuitenkaan ole tietoisesti kokenut pelkoa siitä mitä kuolemani jälkeen minua odottaa. Teini-iän sairaudessakaan en osannut nimetä mikä kuolemassa pelotti. Pelkoni liittyivät enemmänkin elämään, konkreettisiin asioihin. Aikuisena kuitenkin aloin huomaamattani varmistella elämääni siihen suuntaan, että hyvillä teoillani ja ansioillani tulisin hyväksytyksi Jumalalle. Luulin, että Jumala vaatii ja kyttää tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni ja hyväksyy minut vain jos onnistun olemaan kaikinpuolin hyvä ja kunnollinen ihminen. Kerran tajusin, että en jaksa ja pysty olemaan täydellisen hyvä ihminen. Huomasin, että minähän pelkään mitä Jumala minusta ajattelee, hyväksyykö hän minut. Miten Jumala voi olla rakkaus, jos pelkään häntä, tekojeni ja huonouteni takia en kelpaakkaan hänelle. Silloin teki mieleni paeta Jumalaa, unohtaa hänet. En  halunnut olla tekemisissä Jumalan kanssa, joka aiheuttaa minulle ahdistusta.

Noina aikoina kuitenkin luin silloin tällöin Raamattua. Kerran luin taas tuon kohdan 'Täydellinen rakkaus karkottaa pelon'. Tajusin, että jos minä pelkään, en tunne Jumalaa täydellisenä rakkautena. Mitä minulta puuttuu? Eivätkö ponnisteluni, tekoni ja yritykseni riitäkkään. Olin vuosikymmeniä elänyt elämääni Jumalan lapsena koettaen ansaita Isän hyväksyntää omilla teoillani. Samalla olin jäänyt paitsi todellisen Jumalan tuntemisessa. Uskoni oli ollut omassa varassani ei Jumalan. Olin katsonut vain itseäni, omia mahdollisuuksiani ja saanut aina uudelleen todeta etten riitä. 

Aloin vähitellen Raamattua lukiessani huomata, että siellä puhutaan Jumalan rakkaudesta paljonkin. Jouduin myös kohtaamaan sen tosiasian, että olin oikeastaan pohjimmiltani pelännyt kuolemaa, koska pelkäsin oman vaillinaisuuteni, pahuuteni seurauksia kuoleman jälkeen, pelkäsin Jumalan kohtaamista. Tuo Raamatunkohta menee kokonaisuudessaan näin: "Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa". Samalla minulle valkeni, että koska olen Jumalan lapsi, niin olen Kristuksessa Jeesuksessa ja silloin mikään kadotustuomio ei kohtaa minua. Jeesuksen ristillä tekemän sovitustyön vuoksi olen täysin hyväksytty ja rakastettu teoistani ja tekemättäjättämistäni huolimatta. Kun omistan tuon täydellisen rakkudentyön omakseni, se on täydellinen suoja elämässäni ja kuolemassani.

Myöhemmin olen saanut huomata miten laaja ja syvä sisältö tuohon ajatukseen täydellisestä pelon karkoittavasta rakkaudesta sisältyykään. Se yltää myös niihin ajallisiin pelkoihin, mitä kohtaan elämässäni. Jumalan täydellinen rakkaus on suoja, jonka turviin saan paeta myös niitä pelkoja kohdatessani, joita arjessani tulee vastaan. Isän rakkaus lapsiansa kohtaan on täydellistä hyvyyttä ja kirkkautta, missä ei ole mitään pimeyttä, vaan se rakkus on niin laaja ja syvä, yltäen kaikkiin elämän alueisiin,  ettei me ihmiset sitä voida edes käsittää. Ja se rakkaus ei ole vain sanoja tai kaunis ajatus. Se on elävä voima tänäänkin.