Vastaus

Kissa on kipeänä ja lääkekuurilla. Lääke vie ruokahalut ja mahakin tahtoo siitä mennä sekaisin. Aamulla yritin saada kissaa syömään sekä makupaloihin piilotetut lääkkeet että ruokaa. Tyhjään mahaan lääkkeiden antaminen ei ole hyväksi, joten edes vähän olisi kissan aina syötävä. Kissa ei syönyt murustakaan, vaikka kuinka kokeilin kaikkia parhaimpia herkkuja. Olin aika neuvoton ja huolissani.

Tällaisissa tilanteissa yleensä rukoilen. Olen ennenkin saanut avun. Koska Jumala on elävä ja olemassa ja minä hänen lapsensa, hän toimii arkielämässäni, johdattaen, antaen viisautta eri ongelmatilanteissa, puhuen eri tavoin. Niinpä nytkin rukoilin lyhyesti Isää Jeesuksen nimessä, että hän antaisi tässä tilanteessa viisautta ja ymmärrystä toimia oikein. Kyselin, että lopetanko lääkekuurin, jos kissa ei syö. Hän kun on luvannut sanassaan ihmistä ja eläintä auttaa, parantaa myös ilman lääkkeitä. Äitinikin rukoili aikoinaan sairaan vasikan puolesta ja se parani.

Rukouksen jälkeen otin lääkenamipalat ja ruuan ja vein ne parvekkeelle missä kissa oli. Tarjosin ensin kädestä lääkepalleroita. Hetken haisteltuaan kissa söi lääkepalleron sitten toisen ja kolmannen. Olin piilottanut lääkemurusia useampaan namipalaan. Sitten tarjosin kissalle ruokaa. Se söi puoli purkillista kissoille tarkoitettua tonnikalaa kädestäni. En voinut muuta kuin ihmetellä. Rukoukseen vastattiin heti. Tämäkään asia ei ollut vähäpätöinen koko maailmankaikkeuden, kaiken näkyväisen ja näkymättömän luojan ja kaiken elämän ylläpitäjän silmissä. Hän odottaa, että käännymme hänen puoleensa, hän rakastaa luotujaan, niin ihmisiä kuin eläimiäkin.

Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan,
eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.

(Jesaja 59)

Kotkan siivin

Robin Mark, Fly

Voima heikkoudessa

Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja
Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.

Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi
saattaakseen viisaat häpeään. 

Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi
saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta.

Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, 
mikä ei ole yhtään mitään, 
sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin.

(1. kor.1.)

Tällaisen todellisen viisauden läheisyydessä on hyvä hengittää, levollista olla. Tällaisen todellisen rakkauden läheisyydessä jokainen on hyväksytty sellaisenaan, ilman ansioita.

Vähempikin riittää

Ihmisen ei ole tarpeen

liikkua nopeammin

mitä hevosella pääsee.

Eikä nähdä kasvojaan

tarkemmin mitä

veden pinta heijastaa.

Ihmisen ei ole tarpeen

nähdä yhtä aikaa eteenpäin

ja taaksepäin.

Sen pitäisi riittää, että

näkee yhden suunnan

kerrallaan ja kulkee sitä kohti.

Ihmisen ei ole tarpeen

lentää pilvien yllä.

Se riittää, että näkee

taivaan ja pilvien pohjat.

Ihmisen ei ole tarpeen

tuntea jokaista tähteä.

Omassakin riittää vaalittavaa.

-

En muista tarkalleen missä tilanteessa tai mitkä ajatukset tämän runon saivat aikaan muutama vuosi sitten. Kuitenkin olen palannut aina uudelleen noihin ajatuksiin, kun jatkuva kilpailu, vertailu, uuden tavoittelu, uusiin asioihin perehtyminen alkaa ottaa voimille. Olen vakaasti sitä mieltä, että ihminen on onnellisempi, mitä yksinkertaisempaa hänen elämänsä on. Ainakin itse koen, että jos elämässäni on liikaa asioita joita hoitaa, harrastaa, osallistua, vaalia, kehittää, ratkaista, selvittää jne. alkaa asioiden kuorma lopulta ahdistaa ja viedä voimia. Kun elämässä on tarpeeksi tilaa tyhjälle ajalle, kun ei ole liikaa velvollisuuksia vaatimassa huomiota, jää tilaa myös yllättäville asioille, inspiraatiolle, spontaaneille toiminnoille. Ja luovuus ei kuki oravanpyörässä, vaan se vatii jopa pientä turhautumisen hetkeä, todellista pysähtymistä jolloin aistit avautuvat näkemään, kuulemaan, kokemaan, aistimaan jotain uutta. Sanotaanhan, että lapsellekkin tekee hyvää kokea niitä hetkiä, jolloin ei ole mitään tekemistä. Jokaisen hetken ei tarvitse olla valmiiksi ohjelmoitu, päivien etukäteen suunniteltu.

Ymmärrän, että toisille ihmisille jatkuva vauhdissa ja kehityksessä mukana pysyminen pitää mielen energisenä, mutta  miksi kaikilta ihmisiltä pitää vaatia samaa. Osa ihmisistä voi kuitenkin paremmin, kun vaatimukset ovat pienempiä ja kevyempiä. Me ihmiset olemme erilaisia. Jatkuva suorittaminen ja tekeminen eivät ole ihmisen arvon mitta, joilla ihmisen paremmuus mitataan. Ollaan armollisia niin itseämme kuin toisiammekin kohtaan.

Luonnon levossa

Tahtoisin sukeltaa 

läpi elämän markkinahumun, 

pois.

Kuuntelemaan rauhaa,

kokemaan luonnon ihme.

Vaikka palellen saisin

kivellä istua ja olla, kun

järven pinnassa vilu.

Uisin yhdessä laineiden kanssa

tavoittamaan aurinkoa sen 

kaikotessa metsän ja maitohorsman

tuoksun taa.

Jos pilvet tummuisivat

ja peittäisivät taivaan sinen

odottaisin sadetta ja

lailla pikkulintujen

laulaisin jälkeen myrskyn,

iloiten.

Menisin ja olisin yksin hiljaa

niin taas jaksaisin palata ja

elää keskellä maailman arvojen.

~

En lakkaa ihmettelemästä miten levollinen luonto on. Se ei vaadi, ei mittaa, ei arvostele. Se on lohdullinen kuin lempeä syli, jossa levätä. Se on lahja jonka saan ottaa vastaan, ilman ansiota. Luonto on kuva Luojastaan.