perjantai 5. lokakuuta 2012

Vanhat

Milloin, niinkuin vanhat rähjät huonekalut,
tulevat muotiin vanhat ihmiset?

Bo Carpelan
TUTKIELMA


Hän on kaunis
minun mummoni.
Ajan patinoima ja kirjottu.
Hän on kaunis,
vaikka
iho on verkonsilmukoilla,
vaikka
siinä on hinmmelinkuvioita,
jokia ja puroja.

Minun mummoni kasvot
on kirja.
Sitä voi lukea.
Nälästä ja pettuleivästä alkukirjoitukset.
Köyhyydestä ja työstä pitkät luvut.
Kultainen risti
keskellä kirjaa
mustin kehyksin.
Karjalaan jääneestä pojasta.

Minun mummoni kasvot
on kirjottu elämänviisaudella,
lempeydellä ja nöyryydellä.
Niissä on kiitoksen
kultainen kirjasin,
uskon ja rukouksen kynän jälki.
Ihana päällys herran siunauksista.

Minun mummoni kasvot on
elävä kirja kaikille nurisijoille.

Anni Korpela

tiistai 2. lokakuuta 2012

Paras paikka

Olla yksin
avaran pellon laidalla
                 missä taivas

Metsässä 
puut hiljaisina 
läsnä

Siellä Luoja kuuntelee
ajatuksia

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Enkeli

KÖYHÄ ENKELI

Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut varaa kahteen
siipeen. Yksikin oli jo melkein liikaa, painoi
häntä niin että hän kaatui ja löi nenän verille
marmoripöytään. Laahasi halpaa siipeään pitkin
katuja, pilkattuna. Ehyet enkelit antoivat
lentotunteja ja ottivat kiertoajelulle kaupungin ylle
alennushintaan. Hän ei mahtanut mitään,
epävarma kun oli ja hänen silmänsä kaikesta
etsimisestä väsyneet. Oliko ketään, joka lainkaan
olisi uskonut häneen? Saattoiko hän lentää yhdellä
siivellä? Hän epäröi. Parempi ehkä seistä jalustalla,
myydä itsensä patsaaksi, vetäytyä, jähmettyä, ottaa
klassinen asento, katse hämärään suunnattuna,
köyhän miehen huopaan. Tämä leijailu, se ammatti
kuului rikkaille enkeleille.

Bo Carpelan

Nyt on Mikkelinpäivä eli Enkelien sunnuntai. Täällä aiheesta lisää.