Milloin, niinkuin vanhat rähjät huonekalut,
tulevat muotiin vanhat ihmiset?
Bo Carpelan
TUTKIELMA
Hän on kaunis
minun mummoni.
Ajan patinoima ja kirjottu.
Hän on kaunis,
vaikka
iho on verkonsilmukoilla,
vaikka
siinä on hinmmelinkuvioita,
jokia ja puroja.
Minun mummoni kasvot
on kirja.
Sitä voi lukea.
Nälästä ja pettuleivästä alkukirjoitukset.
Köyhyydestä ja työstä pitkät luvut.
Kultainen risti
keskellä kirjaa
mustin kehyksin.
Karjalaan jääneestä pojasta.
Minun mummoni kasvot
on kirjottu elämänviisaudella,
lempeydellä ja nöyryydellä.
Niissä on kiitoksen
kultainen kirjasin,
uskon ja rukouksen kynän jälki.
Ihana päällys herran siunauksista.
Minun mummoni kasvot on
elävä kirja kaikille nurisijoille.
Anni Korpela
Kiitos kauniista runoista.
VastaaPoistaMinulla oli
pienenä vanha Rakas Anna-mummo,
sotien ja surujen
syömä, elämän lyömä.
Hänen koko olemuksensa yllä oli
lempeä harso. Jumalan Armon harso.
Herne, minullakin oli tuollainen runon kaltainen mummo, joka tuli nuorena Karjalasta rajan takaa, oli tiukka opettaja kuulemma, mutta meille lapsenlapsille aina niin lempeä, lämmin, ihana ja odottaa nyt taivaassa.
VastaaPoistaIsoisoäitini oli karjalaismummo. Olen ollut ekaluokkalainen, kun hän oli kotonamme ja lähetti minut aina kouluun. Muistan vanhat sormet ,jotka tiukasti letittivät hiukseni. KAsvoilla vuosien uurteet. Niissä syvä rakkaus.
VastaaPoistaHerne sanoi ihanasti....Jumalan armon harso...
Juuri niin.
Taivaskodissa jälleennäkemisen riemu.
Siunausta syyspäiviesi ylle!
Tinttarus, on ihanaa kun on saanut tuntea isovanhempiaan ja on jäänyt muistoja, niinkuin sinulla tuo letitys. On hienoa myös olla osa sukupolvien ketjua ja ottaa isovanhemmista mukaansa kauniita hyviä asioita, niinkuin nuo rakkaus ja armollisuus, jotka toivottavasti tulevat myös osaksi itseä kuin perintönä mummuilta.
VastaaPoista