maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kuolleet lehdet ja hiipuneet liekit

Talven aikana riutunutta,
myrskyssä hapertunutta,
pakkasen kovertamaa

Hän ei muserra.

Ei puhalla
sisimmän hentoa liekkiä sammuksiin
valoa, joka ei kauas näy.

* * *
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

  1. Metsäntyttö28. maaliskuuta 2017 klo 6.26

    Niin lohdullista tekstiä... ja kuva siihen sopiva.

    VastaaPoista
  2. Siunattuja lukuhetkiä28. maaliskuuta 2017 klo 9.27

    Kyllä on kaunis, puhutteleva runo ja kuva!

    VastaaPoista
  3. Sesse30. maaliskuuta 2017 klo 9.42

    Onneksi Hän ei särkynyttä ruokoa tosiaankaan muserra...maailma sen monesti yrittää tehdä.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)