Sinä olet.
Minä olen.
Me olemme.
Mutta miten kaukana
toisistamme.
Me lähimmäiset.
Ja miten yksinäisiä.
Maaria Leinonen
Maaria Leinosen runot ovat parhaita. Tämä runo on postuumisti julkaistusta teoksesta 'Hoida meitä hiljaisuus'. Runoissa on todellista syvyyttä, totuutta ja kauneutta; pitkän kokemuksen aitoa ääntä.
Joitakin musiikkikappaleita kuulee usein ja ne ovat hyvinkin tuttuja, mutta silti ne eivät kosketa mitenkään erityisesti. Tämä Simojoen kappale 'Särkyneiden majatalo', kolahti eräänä päivänä, kun sanat avautuivat minulle aivan uudella tavalla.
Näkymättömät seinät
muodostavat kammioita,
jokaisessa vain yksi sydän
jonka lyöntien kumu
kiirii kaikuna
seinästä seinään
eikä kukaan uskalla
avata,
sillä pelkojen peilit
moninkertaistavat
ovien salvat.
Niilo Laaksonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti