Onko sydämeni puhdas?

Pyhäinpäivänä on usein esillä Jeesuksen vuorisaarnan autuaaksijulistus (Matteus 5). Jostain syystä nyt on pyörinyt mielessäni tuon tekstin kohta: "Autuaita ovat puhdassydämiset sillä he saavat nähdä Jumalan."

Onko sydämeni puhdas?
Mitä Raamatussa sanotaan ihmissydämen puhtaudesta?

" Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu." (Luukas 6:45) Mitä sanani kertovat sydämestäni? Varmasti tuon esille paljon hyvää, mutta varmasti ihan liian vähän. Aina voisi kiittää enemmän, rohkaista, kannustaa, lohduttaa jne. Ehkä voisin kuunnella enemmän kuin kertoa vain itsestäni. Entä miten usein lankeankaan puhumaan pahaa toisesta ihmisestä.

Joku voi säännöstellä puheitaan taitavasti ja vaikuttaa näin melkeinpä täydelliseltä ihmiseltä.  Minkä voi ihmisiltä salata, sen Jumala kuitenkin näkee: "Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken." (1 Joh. 3:20)

"Jeesus sanoi heille: "Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta on Jumalalle iljetys"." (Luukas 16:15) Näin Jeesus puhuttelee rahanahneita fariseuksia. Melko suoranuottista puhetta. Ehkäpä fariseuksiin ei tehonnut hienovarainen vihjailu tai sitten Jeesus tahtoo painottaa sitä miten mammonan palvonta vie ihmisen sydämen herkästi väärälle tielle. Miten paljon kaikenlaista muutakin iljetystä ajatuksissani saatankaan hautoa: "Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli." (Mark. 7:21-22) Ei kovin kauniita asioita. Raamattu tuo rehellisesti esille totuuden ihmisestä. Siellä nostetaan kissa pöydälle. Jumalalla on kuitenkin tälle tarkoituksensa.  Osoittamalla totuuden, hän näyttää ihmiselle sen miten mahdotonta tämän on omin töin saavuttaa pelastus. Vaikka kuinka yrittäisin hyvillä teoilla pyrkiä täydellisyyteen, lankean yhä uudelleen. Perisynti minussa pulpahtelee pintaan jatkuvasti. Sitä vastaan saan taistella päivittäin. Mitkään yritykseni hyvyyteen eivät kuitenkaan riittäisi Jumalan pyhyyden rinnalla siihen, että voisin niillä saavuttaa pelastuksen.

Ihmisen sisin, sydän, on se salattu minuus, jonka vain Jumala tuntee. Kun olen Jumalan lapsi, hän asuu sydämessäni. Jumala on täydellinen pyhyys ja rakkaus, Hän haluaa, että sydämeni olisi puhdas asuinpaikka hänen hengelleen: "Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi -- siellä on koko elämäsi lähde." (Sananl. 4:23)

Jumala ei jätä meitä yksin syntiemme ja vikojemme kanssa. Hän ei torju luotaan sitä, joka häntä lähestyy vilpittömin mielin: "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne te kahtaalle horjuvat!" Jeesus on ristinkuolemallaan sovittanut myös ne synnit, joilla likaan sydämeni. Totuus pohjimmiltaan vapauttaa minut, sillä asettumalla Jumalan silmien eteen, hänen puhdistavaan kirkkauteensa, saan uudistua. Psalminkirjoittajan tavoin haluankin rukoilla: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki." (Ps. 51:10)