Nyt sataa vettä, mutta viime viikkoina on ollut paljon kauniita päiviä. Mielessäni on nyt usein pyörinyt tämä laulu, jota lapsuudessani joskus laulettiin. Sanat sopivat hyvin tähän kesän kauneimpaan aikaan ja juhannukseen: "Tää on kuin päivän aatto, sen suuren autuaan." Luojan luoman yltäkylläisen kauneuden keskellä voi olla helpompi uskoa Jumalan hyvyyteen ja taivaselämään rajan toisella puolen.
Etsin sanat netistä, kun en niitä ihan kokonaan muistanut ulkoa:
Etsin sanat netistä, kun en niitä ihan kokonaan muistanut ulkoa:
On kesän kirkas huomen
ja suvi sunnuntain,
ei liiku lehti tuomen,
ei liiku lehti tuomen,
on lintunenkin vait!
Vienosti kukkii pellot,
ja vaarat vihannoi,
ja hartaat aamun kellot
vain rauhaa, rauhaa soi.
Kuin pyhäin juhlasaatto
käy soinnut yli maan,
tää on kuin päivän aatto
sen suuren, autuaan.
Se luopi tyynen mielen
väreilyyn hiljaiseen,
saa sanattomaks` kielen
