Rakkaus joka ei hylkää

 Kuuntelin joskus nuorempana omissa ristiäisissäni äänitetyn kasetin. Nyt kasetti on kadoksissa, eikä siitä enää paljon kuuluisikaan, kun äänityksen laatu oli huono ja muutenkin noiden kasettien äänen laatu huononee ajan myötä. Sen verran tuosta kuuntelukerrasta kuitenkin jäi mieleen, että muistan miten tämä papin lukema Raamatunkohta kosketti minua paljon:

"Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." Jes. 54:10

Jo pienenä sylivauvana olen saanut tulla Jumalan lapseksi, osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta. Tuo Raamatunkohta vakuuttaa, että tapahtui ympärilläni mitä vain, Jumalan rakkaus minua kohtaan säilyy. Tuo lupaus kestää läpi elämäni. Se on aina Jumalan puolelta voimassa, vain minä itse voi sille kääntää selkäni, olla välittämättä ja hylätä yhteyden rakkauteen.

Elämässä ei kukaan säästy vaikeuksilta ja vähintäänkin ympäröivän maailman pahuus, ikävät uutiset ja tulevaisuuden epävarmuus helposti luovat levottoman olon. Tätä maailmaa ja elämän vaikeuksia ei pääse mitenkään pakoon. Päänsä voi välillä työntää pensaaseen, mutta kaiken aikaa ei voi pensaassakaan elää. Luin juuri Christina-lehdestä Salme Blomsterin kirjoittaman artikkelin. Siinä oli loistava ajatus tähän asiaan liittyen:

"...Maailmassa käydään yhä hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman välistä kamppailua. Siunaus on enemmän sitä, että kristityllä on suoja sisäisessä rauhassa vaikeuksista huolimatta."

Itse koen tämän asian niin, että vaikka elän tätä monin tavoin vajavaista elämää, vajavaisessa maailmassa, tämä elämä on kuitenkin hieno kokemus ja paljon hyvää ja kaunista täynnä. Kuitenkin monina vaikeina hetkinä tunnen, että olen vain läpikulkumatkalla, oikea kotini on taivaassa. Kuinka paljon enemmän onkaan tämän elämän rinnalla se, että tiedän pääseväni kerran sinne, taivaallisen Isäni minulle valmistamaan kotiin, jossa on luvattu kaiken olevan hyvin, jossa kaikki vajavaisuus, sairaus ja pahuus on pois pyyhitty, missä kaikki kyyneleet ovat pois. Siellä saan yhdessä rakkaitteni ja kaikkien kansojen kanssa yhdessä iloiten olla lähellä Jeesusta. Siellä usko muuttuu näkemiseksi.

Ja vielä viimeiseksi minulle oikeastaan kaikkein rakkain Raamatun paikka, joka on pitkään tuonut voimaa, lohtua ja toivoa tämän elämän taivalluksen kaskellä:

"Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.8

Onko sinulla jokin läheinen, rakas Raamatun kohta?