Enkeli

KÖYHÄ ENKELI

Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut varaa kahteen
siipeen. Yksikin oli jo melkein liikaa, painoi
häntä niin että hän kaatui ja löi nenän verille
marmoripöytään. Laahasi halpaa siipeään pitkin
katuja, pilkattuna. Ehyet enkelit antoivat
lentotunteja ja ottivat kiertoajelulle kaupungin ylle
alennushintaan. Hän ei mahtanut mitään,
epävarma kun oli ja hänen silmänsä kaikesta
etsimisestä väsyneet. Oliko ketään, joka lainkaan
olisi uskonut häneen? Saattoiko hän lentää yhdellä
siivellä? Hän epäröi. Parempi ehkä seistä jalustalla,
myydä itsensä patsaaksi, vetäytyä, jähmettyä, ottaa
klassinen asento, katse hämärään suunnattuna,
köyhän miehen huopaan. Tämä leijailu, se ammatti
kuului rikkaille enkeleille.

Bo Carpelan

Nyt on Mikkelinpäivä eli Enkelien sunnuntai. Täällä aiheesta lisää.