Enkeli

KÖYHÄ ENKELI

Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut varaa kahteen
siipeen. Yksikin oli jo melkein liikaa, painoi
häntä niin että hän kaatui ja löi nenän verille
marmoripöytään. Laahasi halpaa siipeään pitkin
katuja, pilkattuna. Ehyet enkelit antoivat
lentotunteja ja ottivat kiertoajelulle kaupungin ylle
alennushintaan. Hän ei mahtanut mitään,
epävarma kun oli ja hänen silmänsä kaikesta
etsimisestä väsyneet. Oliko ketään, joka lainkaan
olisi uskonut häneen? Saattoiko hän lentää yhdellä
siivellä? Hän epäröi. Parempi ehkä seistä jalustalla,
myydä itsensä patsaaksi, vetäytyä, jähmettyä, ottaa
klassinen asento, katse hämärään suunnattuna,
köyhän miehen huopaan. Tämä leijailu, se ammatti
kuului rikkaille enkeleille.

Bo Carpelan

Nyt on Mikkelinpäivä eli Enkelien sunnuntai. Täällä aiheesta lisää.

Isän syliin

Tämä kappale on aina yhtä rakas minulle. 

Yhtä suurta kaipuuta on ihmisen lapsi,

elää tullakseen vain jonkun syliin sulkemaksi,

pettyen uudelleen, taas ja taas, koska kukaan toinen ei voi

sitä ikävää poistaa.

Tahdomme syliin,

siihen syliin,

jossa tuhat äitiä rakastaa,

lempeästi keinuttaa

-- siihen syliin, jossa pelot pois ajetaan,

kyyneleet kaikki kuivataan.

Isän syliin.

Niin yksinäinen

on täällä jokainen.

kuljemme yhteyttä etsien,

sitä jonkan katkaisimme

kauan sitten, jota ilman

elämme itsemme pettäen.

 Avoin lähde, Syliin

Meri jossa uida

Jääkaapin ovessa

Vuosi sitten olin työssä joka oli joka päivä niin haastavaa, että oli jatkuvasti tsempattava itseään, jotta jaksaisi. Mieheni oli löytänyt jostain tuon lehtileikkeen, joka päätyi jääkaapin oveen. Noita lauseita luin aina uudelleen, että asenteeni pysyisi hyvänä enkä luovuttaisi.

Työ oli määräaikainen, joten sekin tietysti helpotti, että tiesi piinan loppuvan joskus. Hyviä puolia tuosta ajasta löytyi kuitenkin paljon, opin paremmin tuntemaan itseäni, rajojani, voimavarojani. Myös se vahvistui, että en voi jatkaa tuossa ammatissa, koska voimavarani ja terveyteni eivät riittäisi enää tuon työn tekemiseen.

Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa täytyisi vaihtaa ammattia. Koska en tiedä mihin ammattiin haluaisin vaihtaa tai mitä opiskella, vaihtoehtona on löytää töitä. Ammatin vaihtajan on kuitenkin aika vaikea löytää töitä, jos ei ole koulutusta uuteen ammattiin.Terveyssyistä en voi mennä myöskään mihin tahansa työhön. Olen pattitilanteessa.

Minulla on kuitenkin levollinen ja luottavainen olo. Elämässäni on ollut menneitten vuosikymmenien aikana paljon vaikeampiakin tilanteita, joista olen selvinnyt, joten tiedän, ettei hätää ole. Kaiken lisäksi oikeastaan olen tyytyväinen elämääni nyt, niihin mahdollisuuksiin mitä elämässäni on nyt. Aiemmin vastaavanoloisissa tilenteissa olen koettanut ahdistuneena ratkaista ongelmia väkisin ja pilannut elämästäni monia vuosia murehtimiseen ja itseni kanssa kamppailemiseen. Nyt minulla on tasapainoinen olo. Tiedän että asiat ratkeavat silloin kun niiden aika on muuttua. Joskus tilanteeseen tulee muutos aivan viimehetkellä, mutta se riittää.

Elämän varrella koetut ongelmat ovat lisänneet epävarmuuden sietoa. Olen oppinut, että senkin ajan, kun ei tiedä mihin suuntaan kulkea, voi elää täydesti ja siitä hetkestä nauttien. Aiemmin taistelin kuin uimataidoton vedessä, että pysyisin pinnalla. Elämä oli jatkuvaa selviytymistaistelua itsen, voimavarojen, hankalan elämäntilanteen kanssa. Nyt olen oppinut kellumaan. Jos suuri aalto lyö ylitse, en säikähdä ja mene paniikkiin, vaan otan aallon vastaan luottavaisena, että se menee ohitse ja jatkan kellumista.

Emma Salokosken Veden alla-kappaleesta pidän paljon. .Jesse kaikurannan  laulamana kappale on niin koskettava, että kyyneleet tulevat aina silmiin, kun kuuntelen. Tässä Emma ja Jesse keskustelevat mitä kappaleen sanat heidän mielestään tarkoittavat. Musiikilla on voimakas terapeuttinen vaikutus. Ainakin minulle ne paljastavat monesti sellaisia asioita itsestäni, joita en ole tiedostanut. Jokin kappale tai teema eri kappaleissa alkaa puhutella ja jossain vaiheessa saatan tajuta, että miksi sillä kappaleella on niin syvä vaikutus. Tällä kappaleella on minulle ainakin kaksi merkitystä, joista toinen liittyy koulun uimahallikäynteihin ala-asteella, joita inhosin ja pelkäsin. Veden alla meno oli karmivaa. Toinen merkitys liittyy syvemmin elämään, tuohon kellumiseen josta kerroin edellä.

Kohtaaminen

Isä, mitä minä sinulle toisin. Kovin vähäiset ovat ansioni; käteni ovat tyhjät, sanani ontot, mieleni kylmä ja epäilevä, rakkauteni hiipunut tuhkaksi, jalkani omilla teilläni hervonneet, siipeni olen lentänyt voimattomiksi. Minulla on antaa vain repaleinen itseni tällaisenaan, ota tämä kaikki.

Väsyneenä huokaisten painan pääni rintaasi vasten ja lepään. Sinä suljet minut siipiesi suojaan. Olet minun luojani. Olet minut tarkoin valmistanut. Sinä tunnet minut. Sinä tiedät mitä tekoa olen. Minä olen sinun. Olen sinun kuvasi.

Anna minun heijastaa valoasi ja rakkauttasi. Anna jalkojeni kulkea sinun teitäsi, käteni tukea horjuvaa, katseeni olla täynnä armoasi, sanojeni siunata, mieleni olla täynnä toivoa, henkeni olla täynnä sinun henkeäsi, sieluni ylistää.

Elämässäni kantanut lause

Täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

1 Joh. 4:18

Teini-iässä minulla oli vakava sairaus. Pelkäsin kuolemaa. Valvoin usein öisin ja silloin koin sairauden yksinäisyyden ja ahdistavuuden kaikkein pahimpana. Minulla oli kummitädiltäni saatu Raamattu. Aloin lukea sitä. Löysin Raamatusta tuon lauseen, joka alkoi mietityttää minua. En ymmärtänyt mitä tuo ajatus tarkoittaa, mutta koin kuitenkin, että se liittyy pelkooni kuolemaa kohtaan. Koin sen kuitenkin hyvänä ja turvallisena ajatuksena, vaikken täysin sitä ymmärtänytkään.

Sairaus kesti useamman vuoden ja tuli minulle tutuksi. Tuo Raamatun lause kulki aina mielessäni. Paranin myöhemmin kokonaan sairaudesta ja vuosia kului. Tuo Raamatun kohta tuli aina uudelleen vastaan eri tilanteissa, aivan kuin muistuttaen täydellisestä rakkaudesta joka karkoittaa pelon. Minua häiritsi etten täysin ymmärtänyt miten rakkaus voi karkoittaa pelon. 

Olen kokenut elämäni aikana monenlaisia pelkoja. Koskaan en kuitenkaan ole tietoisesti kokenut pelkoa siitä mitä kuolemani jälkeen minua odottaa. Teini-iän sairaudessakaan en osannut nimetä mikä kuolemassa pelotti. Pelkoni liittyivät enemmänkin elämään, konkreettisiin asioihin. Aikuisena kuitenkin aloin huomaamattani varmistella elämääni siihen suuntaan, että hyvillä teoillani ja ansioillani tulisin hyväksytyksi Jumalalle. Luulin, että Jumala vaatii ja kyttää tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni ja hyväksyy minut vain jos onnistun olemaan kaikinpuolin hyvä ja kunnollinen ihminen. Kerran tajusin, että en jaksa ja pysty olemaan täydellisen hyvä ihminen. Huomasin, että minähän pelkään mitä Jumala minusta ajattelee, hyväksyykö hän minut. Miten Jumala voi olla rakkaus, jos pelkään häntä, tekojeni ja huonouteni takia en kelpaakkaan hänelle. Silloin teki mieleni paeta Jumalaa, unohtaa hänet. En  halunnut olla tekemisissä Jumalan kanssa, joka aiheuttaa minulle ahdistusta.

Noina aikoina kuitenkin luin silloin tällöin Raamattua. Kerran luin taas tuon kohdan 'Täydellinen rakkaus karkottaa pelon'. Tajusin, että jos minä pelkään, en tunne Jumalaa täydellisenä rakkautena. Mitä minulta puuttuu? Eivätkö ponnisteluni, tekoni ja yritykseni riitäkkään. Olin vuosikymmeniä elänyt elämääni Jumalan lapsena koettaen ansaita Isän hyväksyntää omilla teoillani. Samalla olin jäänyt paitsi todellisen Jumalan tuntemisessa. Uskoni oli ollut omassa varassani ei Jumalan. Olin katsonut vain itseäni, omia mahdollisuuksiani ja saanut aina uudelleen todeta etten riitä. 

Aloin vähitellen Raamattua lukiessani huomata, että siellä puhutaan Jumalan rakkaudesta paljonkin. Jouduin myös kohtaamaan sen tosiasian, että olin oikeastaan pohjimmiltani pelännyt kuolemaa, koska pelkäsin oman vaillinaisuuteni, pahuuteni seurauksia kuoleman jälkeen, pelkäsin Jumalan kohtaamista. Tuo Raamatunkohta menee kokonaisuudessaan näin: "Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa". Samalla minulle valkeni, että koska olen Jumalan lapsi, niin olen Kristuksessa Jeesuksessa ja silloin mikään kadotustuomio ei kohtaa minua. Jeesuksen ristillä tekemän sovitustyön vuoksi olen täysin hyväksytty ja rakastettu teoistani ja tekemättäjättämistäni huolimatta. Kun omistan tuon täydellisen rakkudentyön omakseni, se on täydellinen suoja elämässäni ja kuolemassani.

Myöhemmin olen saanut huomata miten laaja ja syvä sisältö tuohon ajatukseen täydellisestä pelon karkoittavasta rakkaudesta sisältyykään. Se yltää myös niihin ajallisiin pelkoihin, mitä kohtaan elämässäni. Jumalan täydellinen rakkaus on suoja, jonka turviin saan paeta myös niitä pelkoja kohdatessani, joita arjessani tulee vastaan. Isän rakkaus lapsiansa kohtaan on täydellistä hyvyyttä ja kirkkautta, missä ei ole mitään pimeyttä, vaan se rakkus on niin laaja ja syvä, yltäen kaikkiin elämän alueisiin,  ettei me ihmiset sitä voida edes käsittää. Ja se rakkaus ei ole vain sanoja tai kaunis ajatus. Se on elävä voima tänäänkin.