torstai 5. heinäkuuta 2012

Vähempikin riittää


Ihmisen ei ole tarpeen
liikkua nopeammin
mitä hevosella pääsee.
Eikä nähdä kasvojaan
tarkemmin mitä
veden pinta heijastaa.

Ihmisen ei ole tarpeen
nähdä yhtä aikaa eteenpäin
ja taaksepäin.
Sen pitäisi riittää, että
näkee yhden suunnan
kerrallaan ja kulkee sitä kohti.

Ihmisen ei ole tarpeen
lentää pilvien yllä.
Se riittää, että näkee
taivaan ja pilvien pohjat.

Ihmisen ei ole tarpeen
tuntea jokaista tähteä.
Omassakin riittää vaalittavaa.
-
En muista tarkalleen missä tilanteessa tai mitkä ajatukset tämän runon saivat aikaan muutama vuosi sitten. Kuitenkin olen palannut aina uudelleen noihin ajatuksiin, kun jatkuva kilpailu, vertailu, uuden tavoittelu, uusiin asioihin perehtyminen alkaa ottaa voimille. Olen vakaasti sitä mieltä, että ihminen on onnellisempi, mitä yksinkertaisempaa hänen elämänsä on. Ainakin itse koen, että jos elämässäni on liikaa asioita joita hoitaa, harrastaa, osallistua, vaalia, kehittää, ratkaista, selvittää jne. alkaa asioiden kuorma lopulta ahdistaa ja viedä voimia. Kun elämässä on tarpeeksi tilaa tyhjälle ajalle, kun ei ole liikaa velvollisuuksia vaatimassa huomiota, jää tilaa myös yllättäville asioille, inspiraatiolle, spontaaneille toiminnoille. Ja luovuus ei kuki oravanpyörässä, vaan se vatii jopa pientä turhautumisen hetkeä, todellista pysähtymistä jolloin aistit avautuvat näkemään, kuulemaan, kokemaan, aistimaan jotain uutta. Sanotaanhan, että lapsellekkin tekee hyvää kokea niitä hetkiä, jolloin ei ole mitään tekemistä. Jokaisen hetken ei tarvitse olla valmiiksi ohjelmoitu, päivien etukäteen suunniteltu.

Ymmärrän, että toisille ihmisille jatkuva vauhdissa ja kehityksessä mukana pysyminen pitää mielen energisenä, mutta  miksi kaikilta ihmisiltä pitää vaatia samaa. Osa ihmisistä voi kuitenkin paremmin, kun vaatimukset ovat pienempiä ja kevyempiä. Me ihmiset olemme erilaisia. Jatkuva suorittaminen ja tekeminen eivät ole ihmisen arvon mitta, joilla ihmisen paremmuus mitataan. Ollaan armollisia niin itseämme kuin toisiammekin kohtaan.

3 kommenttia:

  1. Kun saa vain olla,
    muistamisen onnessa unohtuneet asiat
    ja yksityiskohdat puhuvat.
    Nyt näkee ja kuulee.

    On aikaa miettiä
    ja antaa Taivaan valistaa kasvonsa
    Sinulle ja minulle ja olla
    meille armollinen.

    VastaaPoista
  2. Vähässä lepää paljous.
    Pieni on suurta.
    Heikkous väkevyyttä.

    Sadun ihanassa Sivukujilta -blogissa muistaakseni oli kerättynä viisaus, jonka mukaan sielun lihakset kasvavat tekemättömyydessä, olemisessa, hiljaisuudessa. Ihana ajatus.

    Mökkeilysi kuulosti niin parhaalta, luonnon keskellä ollessa mieli seestyy ja ikään kuin tyhjenee turhasta, jolloin ne pienet olennaisimmat saavat nostaa päätään.

    Siunattuja kesäpäiviä sinulle!

    VastaaPoista