maanantai 2. heinäkuuta 2012

Luonnon levossa

Tahtoisin sukeltaa 
läpi elämän markkinahumun, 
pois.

Kuuntelemaan rauhaa,
kokemaan luonnon ihme.

Vaikka palellen saisin
kivellä istua ja olla, kun
järven pinnassa vilu.

Uisin yhdessä laineiden kanssa
tavoittamaan aurinkoa sen 
kaikotessa metsän ja maitohorsman
tuoksun taa.

Jos pilvet tummuisivat
ja peittäisivät taivaan sinen
odottaisin sadetta ja
lailla pikkulintujen
laulaisin jälkeen myrskyn,
iloiten.

Menisin ja olisin yksin hiljaa
niin taas jaksaisin palata ja
elää keskellä maailman arvojen.
~
En lakkaa ihmettelemästä miten levollinen luonto on. Se ei vaadi, ei mittaa, ei arvostele. Se on lohdullinen kuin lempeä syli, jossa levätä. Se on lahja jonka saan ottaa vastaan, ilman ansiota. Luonto on kuva Luojastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti