Hyvää Joulua!

Muistan, että lapsena joulu tuntui alkavan silloin, kun koulun kuusijuhlassa laulettiin Enkeli taivaan ja viimeinen säkeistö seistiin. Joulujuhla kun muistaakseni aina loppui tuohon hetkeen ja siitä alkoi loma. Tunne oli hiukan samanlainen kuin keväällä suvivirren jälkeen.

Aika rakastaa

Nyt on aika toivon

aika rohkeuden.

Nyt on aika rakastaa.

Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

(Raamattu: Room.12)

Virsi 600

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

Kun Pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja

piirittää meitä, kuinka käyneekin.

Illasta aamuun kanssamme on Luoja.

Häneltä saamme huomispäivänkin.

Minä Hänessä, Hän minussa

Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.

Tässä maailmassa,

tällä maankamaralla.

Ei jossain kaukana,

tavoittamattomissa,

vaan tässä lähellä, läsnä.

Minä Hänessä.

Varpaan päästä sormenpäihin

ja hiussuortuvaan saakka, johon tuuli tarttuu,

Hänen asuinpaikkansa minussa.

Olkapäällä kyyhkynen,

vaikket sitä nää,

laulaa Juha Tapio.

Mitä tämä on?

Lapsen etuoikeus.

Nyt katselemme kuin kuvastimesta,

kuin arvoitusta,

kerran näemme kasvoista kasvoihin.

Hän on rakkaus,

minä elän rakkaudessa,

rakkaus minussa.

Hän on rauha,

minä elän rauhassa,

rauha minussa.

Hän on armo,

minä elän armossa,

armo minussa.