Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.
Tässä maailmassa,
tällä maankamaralla.
Ei jossain kaukana,
tavoittamattomissa,
vaan tässä lähellä, läsnä.
Minä Hänessä.
Varpaan päästä sormenpäihin
ja hiussuortuvaan saakka, johon tuuli tarttuu,
Hänen asuinpaikkansa minussa.
Olkapäällä kyyhkynen,
vaikket sitä nää,
laulaa Juha Tapio.
Mitä tämä on?
Lapsen etuoikeus.
Nyt katselemme kuin kuvastimesta,
kuin arvoitusta,
kerran näemme kasvoista kasvoihin.
Hän on rakkaus,
minä elän rakkaudessa,
rakkaus minussa.
Hän on rauha,
minä elän rauhassa,
rauha minussa.
Hän on armo,
minä elän armossa,
armo minussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti