sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Sunnuntaiaamuna


Nyt sataa vettä, mutta viime viikkoina on ollut paljon kauniita päiviä. Mielessäni on nyt usein pyörinyt tämä laulu, jota lapsuudessani joskus laulettiin. Sanat sopivat hyvin tähän kesän kauneimpaan aikaan ja juhannukseen: "Tää on kuin päivän aatto, sen suuren autuaan." Luojan luoman yltäkylläisen kauneuden keskellä voi olla helpompi uskoa Jumalan hyvyyteen ja taivaselämään rajan toisella puolen.

Etsin sanat netistä, kun en niitä ihan kokonaan muistanut ulkoa:

On kesän kirkas huomen 
ja suvi sunnuntain,
ei liiku lehti tuomen,  
on lintunenkin vait!  
Vienosti kukkii pellot, 
ja vaarat vihannoi,  
ja hartaat aamun kellot  
vain rauhaa, rauhaa soi. 

Kuin pyhäin juhlasaatto 
käy soinnut yli maan, 
tää on kuin päivän aatto  
sen suuren, autuaan.  
Se luopi tyynen mielen  
väreilyyn hiljaiseen,  
saa sanattomaks` kielen  
ja silmään kyyneleen.

Sanat: Simo Korpela 

(Kappale You Tubessa)

3 kommenttia:

  1. Tuo on kaunis laulu, sekä sanat että sävel. Ja ihanan herkät kesäkuvat! :) On se ihanaa, kun kesä on juuri nyt kauneimmillaan ja valoisimmillaan.

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaakin kauniilta laululta, hyvät sanat. Ei ole minulle tuttu ennestään. On tosiaan niin, että kesän lämmössä omakin sydän helpommin lämpiää uskomaan:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos tuon kauniin laulun sanoista! Harmi, että sitä niin harvoin enää lauletaan. Hyvää kesän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista