maanantai 21. maaliskuuta 2016

Elämättä jää?

"Mitä Ivan olikaan sanonut? Että lapsena hän saattoi päättää millainen todellisuus oli, valita itse miten näki asiat silloin kun hänellä vielä oli avoin mieli ja kuvittelukykyä. Mutta myöhemmin, kasvettuaan aikuiseksi, valinnanmahdollisuudet olivat kuivuneet kuin rusina. Ehkä joillekkin käy niin. Mutta heidän pitäisi sitten pystyä poimimaan rusinat pullasta ja valita ainakin silloin kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.
--
Syntyessään ihmisillä on erilaiset edellytykset. Mutta heillä on aina valinnan mahdollisuus, olivatpa ne sitten suuria tai pieniä."
(Anna Jansson, Kalpeat ja kuolleet)
* * *
En ole vahva, en liioin heikkokaan 
en kipua pelkää - enkä kuolemaa 
vaan sitä että elämättä jää 
ainoa elämäni 

jäisin vain ruosteeksi raiteeseen 
kolhuksi parkkihallin kaiteeseen 
kun katsot minua, 
kerro mulle mitä sinä näät 

Liikuta mua, liikuta vähän 
olen mies vailla historiaa 
Liikuta mua, liikuta vähän 
olen mies vailla tulevaa
puoliväliin luettu, nahkakansiin puettu
mies vailla tarinaa 

En ole hyvä, mut tuskin pahakaan
en sinua pelkää - enkä rakkautta 
vaan sitä, että kyltymättä jää ainoa sydämeni 
jonka kahden lyönnin välissä 
ois valtameren verran tyhjyyttä
kun katsot minua, 
kerro mulle mitä sinä näät

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti