Turvapaikka oljenkorressa

Anna tiesi Herran haltuun,

 turvaa häneen. 

Hän pitää sinusta huolen!

Ps. 37:5

Näin tämän perhosen suojattoman, vastaniitetyn pellon keskellä, heinänkorteen ripustautuneena. Perhosta tuskin huomasi, se oli niin kuivuneen ruohon värinen. Hyvin se pysyi kiinni korressa, vaikka tuuli riepotteli ja korsi heilui. Perhonen oli sananmukaisesti kiinni oljenkorressa. Aloin miettiä elämän oljenkorsia. Niitä viimeisiä oljenkorsia joihin turvataan, kun elämä huojuu. Mitkä oljenkorret pitävät ja mitkä sortuvat. Mihin ihmiset elämässään turvautuvat. Mikä on minun oljenkorteni. Mikä on sinun oljenkortesi.

Tässä kappaleessa pojat kaipaavat myös oljenkortta, vastauksia kysymyksiin, ehkä toivoa elämään?

Turvaisaa ja levollista oloa ja mieltä elämääsi, viikkoosi ja päivääsi haluan toivottaa.

Katse tärkeimpään

 Käännä katseeni kauas kaikesta turhasta, 

anna minun elää ja kulkea sinun tietäsi.

 Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, 

anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.

( Ps.119.37)

Kunpa osaisi aikansa oikein käyttää. Monesti tulee tuhlattua huomionsa sellaiseen turhaan, mikä lopulta vain syö voimavaroja, eikä virkistä, tue elämää. Oikeat asiat taas koituvat siunaukseksi, virvoitukseksi, elämäksi, niin itselle kuin muillekkin. 

Valoa elämäsi tielle ja viisautta kulkea oikeaa tietä.

Väsähtänyt

 Millä kielellä kirjoittaisin

päivieni äänettömän laulun?

Ei sanoja, ne murenevat.

Ei säveltä, se ei kerro,

ei laula minun lauluni.

Minun lauluni on mykkä.

Minun lauluni kieli on kuolleen

ruohon kieli ja sammalen kieli.

Se on harmaan tuulen ja mustien

oksien kieli ja hiljaisen kiven.

Sade puhuu sitä kieltä maalle,

virralle lähde, käsi kädelle,

katseelle katse.

Minun lauluni kieltä on luu,

veren kaukainen humina,

suolainen kyynel,

vaikenevat huulet.

Lassi Nummi

♥

SILTA

Minä olen elänyt

yhden silmänräpäyksen ajan

yhden itikan iän

yhden perhosenelämän

olen minä elänyt

yhden matkan muistosta muistoon

- miten voinkaan olla jo väsynyt

ja sisälläni jatkuu rakennustyö:

mitään kysymättä, näkemättä päämäärää

jatkavat soluni jakaantumistaan,

loputonta rakentumistaan sillaksi

huomiseen

välittämättä siitä että

olen elänyt vain

silmänräpäyksen ajan

että vain yhden muiston matkan

olen elänyt ja olen väsynyt

mitään välittämättä siitä

ettei yhden perhoselämän aika

riitä

sillan 

rakentamiseen

Satu Salminiitty: Aikataika

♥

Älä ajattele,

että elämä on lyhyt.

Ajattele:

-Miten erikoinen kokemus.

Kun siinä ei ole kysymys

pituudesta lainkaan,

vaan että ylipäänsä on saanut

kokea tämän.

 Eeva Kilpi

♥