torstai 30. elokuuta 2012

Rakkaus on...

 Rakkaus on avara taivas
ilmaa siipien alla lentää
vapauden iloa
vailla pelkoa
luottamusta linnunkevyttä
vailla taakkoja
sydämen lämmintä sykettä
elämää.

maanantai 27. elokuuta 2012

Turvapaikka oljenkorressa

Anna tiesi Herran haltuun,
 turvaa häneen. 
Hän pitää sinusta huolen!

Näin tämän perhosen suojattoman, vastaniitetyn pellon keskellä, heinänkorteen ripustautuneena. Perhosta tuskin huomasi, se oli niin kuivuneen ruohon värinen. Hyvin se pysyi kiinni korressa, vaikka tuuli riepotteli ja korsi heilui. Perhonen oli sananmukaisesti kiinni oljenkorressa. Aloin miettiä elämän oljenkorsia. Niitä viimeisiä oljenkorsia joihin turvataan, kun elämä huojuu. Mitkä oljenkorret pitävät ja mitkä sortuvat. Mihin ihmiset elämässään turvautuvat. Mikä on minun oljenkorteni. Mikä on sinun oljenkortesi.

Tässä kappaleessa pojat kaipaavat myös oljenkortta, vastauksia kysymyksiin, ehkä toivoa elämään?

Turvaisaa ja levollista oloa ja mieltä elämääsi, viikkoosi ja päivääsi haluan toivottaa.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Katse tärkeimpään

 Käännä katseeni kauas kaikesta turhasta, 
anna minun elää ja kulkea sinun tietäsi.
 Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, 
anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.
( Ps.119.37)

Kunpa osaisi aikansa oikein käyttää. Monesti tulee tuhlattua huomionsa sellaiseen turhaan, mikä lopulta vain syö voimavaroja, eikä virkistä, tue elämää. Oikeat asiat taas koituvat siunaukseksi, virvoitukseksi, elämäksi, niin itselle kuin muillekkin. 

Valoa elämäsi tielle ja viisautta kulkea oikeaa tietä.

torstai 2. elokuuta 2012

Väsähtänyt

 Millä kielellä kirjoittaisin
päivieni äänettömän laulun?
Ei sanoja, ne murenevat.
Ei säveltä, se ei kerro,
ei laula minun lauluni.
Minun lauluni on mykkä.

Minun lauluni kieli on kuolleen
ruohon kieli ja sammalen kieli.
Se on harmaan tuulen ja mustien
oksien kieli ja hiljaisen kiven.
Sade puhuu sitä kieltä maalle,
virralle lähde, käsi kädelle,
katseelle katse.

Minun lauluni kieltä on luu,
veren kaukainen humina,
suolainen kyynel,
vaikenevat huulet.

Lassi Nummi

SILTA

Minä olen elänyt
yhden silmänräpäyksen ajan

yhden itikan iän
yhden perhosenelämän
olen minä elänyt

yhden matkan muistosta muistoon
- miten voinkaan olla jo väsynyt

ja sisälläni jatkuu rakennustyö:
mitään kysymättä, näkemättä päämäärää
jatkavat soluni jakaantumistaan,
loputonta rakentumistaan sillaksi
huomiseen
välittämättä siitä että

olen elänyt vain
silmänräpäyksen ajan
että vain yhden muiston matkan
olen elänyt ja olen väsynyt

mitään välittämättä siitä
ettei yhden perhoselämän aika
riitä
sillan 
rakentamiseen

Satu Salminiitty: Aikataika

Älä ajattele,
että elämä on lyhyt.
Ajattele:
-Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys
pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut
kokea tämän.

 Eeva Kilpi